SAKO L61R .338 Win. Mag. osa 2/2.

Syksyn hirvijahti alkaa.

JAHDISSA

Kuin varkain ilmestyi jahtitornin vasemmalle puolelle kaksi uroshirveä. Etäisyys hirviin oli noin 80 metriä. Hirvet suuntasivat määrätietoisesti kohti edessä olevaa kaalipeltoa. Katselukiikareilla seurailin hirvien ruokailua. Hirvillä oli selvästi nälkä. Yleensä hirvet saapuvat peltoon siinä vaiheessa kun on jo melkein pimeää, mutta nämä herrat tulivat hivenen aiemmin, vielä valoisan aikaan. Sarvisäännön takia 6-9 piikkiset hirvet olivat tuolloin riistanhoitoyhdistyksen toivomuksesta rauhoitettuja. Toisella hirvistä oli seitsemän piikkiä ja pienemmällä hirvellä oli sarvissaan viisi piikkiä. Se koitui pienemmän hirven kohtaloksi. Mittasin hirveen matkaksi laseretäisyysmittarilla 142 metriä. Tuolloin en ollut vielä ehtinyt tehdä koeammuntoja eri metsästysluodeille, joten tyydyin kiväärin mukana tulleisiin vanhoihin Sako Hammerhead 16,2 gramman patruunoihin. Patruunat olin kuitenkin aiemmin koeampunut asetta kohdistettaessa ja tiesin aseen käyvän tarkasti ko. patruunoilla.

Vanhan Hammerhead-luodin maaliballistiikassa oli sen sijaan toivomisen varaa. Oli kuitenkin valoisaa ja näin hirven asennon hyvin. Nyt odottelin vain, että hirven kylki on selvästi näkyvissä hyvää keuhkolaukausta varten. Jonkin ajan kuluttua hirven kylki oli täydellisesti asettunut ampujan suuntaan. Puristin liipaisimesta ja lähetin luodin matkaan. Molemmat hirvet näyttivät hölmistyneen laukauksen äänestä ja lähestyivät kohti jahtitorniani korvat höröllä. Olin ihmeissäni ja luulin ampuneeni ohi. En ollut kuullut edes osumaääntä. Tein uuden latausliikkeen ja nyt isompi hirvistä lähti laukkaan tulojälkiään kohti. Pienempi hirvistä sen sijaan alkoi huojua. Huojunnan perusteella totesin osuneeni hirveen, enkä ampunut enää toista laukausta. Hirvi rojahti pellolle. Isompi hirvistä yritti murahdellen kutsua kaveriaan mukaan metsänsiimekseen. Turhaan. Kiltaveli ei enää pellolta noussut muuten kuin traktorin kyydissä. Hammerhead-luoti löytyi kyljen toiselta puolelta nahan alta. Luoti oli pysynyt suhteellisen hyvin kasassa.

Pienempi peltohirvi nurin.

Jahtikaudelle 2018 olin löytänyt kivääriin erittäin hyvin käyvän metsästyspatruunan lataamalla patruunan itse. Itseladatusta patruunasta lisää täällä. Olin jälleen samassa jahtitornissa kaalipellon laidalla kuin aina ennenkin hirviä odotellessa. Yksi iso uroshirvi tulikin jo valoisan aikaan noin 240 metrin päähän ruokailemaan. Hirven rintamasuunta oli suoraan kohti. Kylkiä ei näkynyt. Hirveä kiikaroidessa laskin sarven piikkien määräksi vähintään kuusi piikkiä. Alueella piti olla myös muutama neljäpiikkistä ja yksi tappisarvi. Päätin odotella muita saapuvaksi. Naarashirvistä eikä vasoista ollut havaintoja enää moneen kuukauteen.

Kuulostelua ruokailun lomassa.

Peuroja alkoi ilmaantua kaalipellolle runsain mitoin. Välillä osa peuroista sai sätkyn kuljettuaan metsästäjien välistä. Ihmishaju aiheutti pakoreaktion, joka kuitenkin loppui hetken päästä kaalin huumaavan tuoksun johdosta. Peurat ruokailivat ja nuorimmat peurat aina välillä ääntelivät emänsä perään tai muuten vain tyytyväisyyttään. Ilta lähestyi ja valon määrä väheni. Edelleen pellolla oli vain yksi uroshirvi. Kun alkoi olla jo todella hämärää, niin havaitsin kaalipellolla toisen uroshirven hahmon. Vielä ei ollut kuitenkaan liian pimeää ja eläimen asennon pystyi erottamaan selvästi. 

Jahtiaika alkoi lähestyä loppua edelleen pimenevän illan ansiosta. Vielä nopea kommunikointi naapuripassin kanssa. Naapuri ei pystynyt enää ampumaan hirveä. Kytkin kiikaritähtäimen punapisteen päälle ja asetin pisteen hirven kylkeen. Etäisyyden arvioin noin 180 metriksi. Liipasimen puristus ja kuulin selvän osumaäänen. Hirvi otti muutaman askeleen ja kaatui kaalipeltoon. Seuraavaksi kuului hiljaisessa pellossa enää hirven viimeinen henkäisy. Jahti oli illan osalta päättynyt ja alkoi työläisin vaihe. Hirven luokse päästyäni havaitsin hirven nelipiikkiseksi uroshirveksi. Hirven teurastuspaino oli 212 kiloa. Barnesin kupariluoti oli lävistänyt hirven, eikä luotia saanut talteen.

Sako L61R 338 WinMag ja kaadettu uroshirvi.

Seuraavana viikonloppuna hirvijahti jatkui samassa tornissa saman kaalipellon äärellä. Nyt oli tarkoituksena vahtia mahdollista vasaa. Uroshirviä saapui kaalipeltoon kaksin kappalein. Hirvet kunnioittivat toistensa ruokarauhaa ja pysyivät toisistaan riittävän etäällä. Varsinkin pienempi neljäpiikkinen uroshirvi näytti ymmärtävän oman rajallisuuden isomman rinnalla. Oli parempi keskittyä kaalin syöntiin kuin härnätä isompiaan.

Olin jo varma, ettei peltoon ilmesty vasoja ja aloin suunnitella kotia lähtöä. Metsästä kuitenkin kuului oksien rasahtelua ja uroshirvet nostivat välillä päitään korvat höröllä kuullostellen samaan suuntaan. Joku oli vielä tulossa. Hetken päästä pellolle ilmaantui kahden hirven hahmot. Isompi ja selvästi pienempi. Jahtikaveri viestitti mahdollisesta vasasta. Kaveri oli lähempänä varustautuneena tehokkaammilla katselukiikareilla. Ampumaan hän ei kuitenkaan enää kyennyt.

Seurasin hetken aikaa hirvien touhua kaalipellolla. Isompi peltoon tulleista hirvistä aloitti ruokailun välittömästi. Pienempi sen sijaan hyppi ja ynähteli pellolla. Pienemmän oli pakko olla vasa. Kytkin tähtäinkiikarin punapisteen päälle ja siirsin pisteen vasan kylkeen. Liipasimesta puristus ja laukaus suuliekin valaisemana kajahti hämärässä illassa. Heti laukauksen jälkeen alkoi kuulua kovaa ryskettä hirvien laukatessa metsään. Emähirvi kutsui murahdellen vasaansa metsän suojaan.

Kaveri oli nähnyt vasan kaatuneen pellon ja metsän väliseen ojaan. Paikalle päästyämme vasa ei ollutkaan ojassa, vaan vasa löytyi muutaman metrin päästä ojan takaa. Osuma oli ollut lavan takana keuhkoilla ja ulostulo vastapuolelta keuhkon takaa. Vasa oli lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna jo iso kooltaan. Teurastuspaino oli 89 kg.

Urosvasa ja Sako L61R .338 Win.Mag.

Kun hirviluvat oli käytetty oman seuran osalta, auttoi seuramme yhteislupa-alueen muita seuroja hirven pyynnissä. Naapuriseurasta tuli pyyntö voisimmeko ampua heille yhden aikuisen hirven, koska heillä oli vaikeuksia hirvenpyynnissä. Seuramme vahti torneissa hirviä kolmena iltana ja kolmas kerta toden sanoo.

Olin tullut jahtitorniin jo hyvissä ajoin. Joskus hirvet saattavat olla jo pellossa kun metsästäjä yrittää torniin. Tuolloin torniin meno pääsääntöisesti päättyy epäonnistuneeseen yritykseen. Pääsin kuitenkin torniin ennen kuin hirvet olivat pellossa. Muutaman tunnin istumisen jälkeen kuului edessä olevasta metsästä rasahtelua. Peltoalue on metsien ja kallion ympäröimä, joten äänet hivenen kiertävät, eikä oikeasta äänensuunnasta ole aina varmuutta. Havaitsin puurivin takana hakkuuaukealla liikettä. Hirven liikkuessa valkoiset jalat näkyivät tummaa taustaa vasten. Välillä hirvi pysähtyi kuulostelemaan ennen uusia askeleita. Hirvi katosi näköpiiristä. Muutamien minuuttien kuluttua hirvi ilmestyi pellon reunaan. Mittasin laseretäisyysmittarilla etäisyyden hirveen. Mittari antoi lukemaksi 230 metriä. Hirvi seisoi rintamasuunta kohti tornia. Täytyi vain odotella rauhassa hirven lähemmäksi tuloa.

Hirvi aloitti laiduntamisen ja siirtyi pellolla pari askelmaa lähemmäksi tornia aina muutaman pellolta löydetyn suupalan jälkeen. Jonkin ajan kuluttua mittasin hirven etäisyydeksi 218 metriä. Hirvi ei edelleenkään ollut hyvässä asennossa ampujaan nähden. Lisäksi huomasin pulssini nousevan siten, että se alkoi häiritä jo tulevaa ampumasuoritusta. Metsästystilanne alkoi jännittämään toden teolla. Ihmettelin kehoni toimintaa ja aloin keskittyä paremmin hengitykseeni. Naapuriseuralle hirven ampuminen nosti näköjään enemmän sykettä kuin omalle seuralle ampuminen. Oli siis suorituspaineita.

Pidin lyhyen tauon tähystämisessä ja kasasin itseni uudelleen. Syke laski ja hirvi lähestyi jälleen jahtitornia. Nyt mitattu ampumaetäisyys oli 208 metriä. Kyseessä näytti olevan yksinäinen naarashirvi. Muutaman askeleen jälkeen hirvi pysähtyi ja suuntasi korvat lähimpään taloon. Ampumaetäisyys oli noin 205 metriä. Päätin laukaista kiväärin, ennen kuin hirvi kääntyisi ja palaisi tulosuuntaansa vain peräpää näkyvissä. Laukausääni rikkoi jälleen kerran pellon hiljaisuuden. Hirvi suuntasi laukauksen jälkeen rivakasti metsän suuntaan. Hirvi pysähtyi kuitenkin hetkeksi pellon ja metsän rajalle, jonka jälkeen loikkasi jo pimenevään metsään. Metsästä kuului katkeilevien risujen ääniä ja kova rasahdus. Rasahduksen jälkeen kuului muutama koriseva hengitysääni päättyen hiljaisuuteen.

Pakkasin tavarat reppuun ja ilmoitin kaverille hirven ampumisesta. Lähdin kotia kohti koiran hakuun. Halusin pelata varman päälle. Olen kerran epäonnistunut hirvijahdissa, kun olen ollut varma kaatotilanteesta. Kaatopaikalle päästyäni hirvenvasa pomppasi edestäni ylös ja juoksi karkuun. En ehtinyt tehdä suolistuspuukko kädessäni muuta kuin hölmistyneenä seurata pakenevaa vasaa katseellani. Varsinkin kun kiväärini oli 100 metrin päässä ampumapaikalla repun vieressä. Onneksi koiramies ehti ampua haavakkovasan viereiselle tielle. Sama virhe varmasta kaadosta ei ole enää toistunut kyseisen tapahtuman jälkeen. Tilanne sai nyt samalla rauhoittua sillä välin, kun olin hakemassa koiraa jäljestystä varten.

Peltoon päästyämme aloitin koiran kanssa hirven jäljestyksen. Oli jo täysin pimeää. Otsalampun valossa näkyi hirvien ja peurojen jälkiä pitkin pellon reunaa. Yritin etsiä katseellani kohtaa, josta hirvi näkyi viimeisen kerran. Koira ehti kuitenkin ennen isäntää ja lähti kuono maata viistäen metsään. Kymmenen metrin jälkeen koira kääntyi jyrkästi oikealle. Olin hivenen hämmentynyt, koska mielestäni hirven äänet kuuluivat päinvastaisesta suunnasta. Olen ollut ennenkin väärässä ja koira oikeassa, joten nyt mentiin sinne mihin koiran kuono osoitti. Ei tarvinnut edetä kuin 20 metriä, niin hirvi löytyi hengettömänä metsästä. Barnesin kupariluoti oli lävistänyt viistosti hirven keuhkot. Luoti oli tullut ulos reilusti keuhkojen takaa. Onneksi suolisto ei ollut kuitenkaan  rikkoontunut.

Jäljestys on päättynyt.

LOPUKSI

Sakon vanhemman mallin kiväärit ovat edelleen toimivia työjuhtia. Tarkkoja ja laadukkaasti valmistettuja metsästyskivääreitä. Vanhempien Sako-kivääreiden tukin ergonomia ja esteettisyys ovat allekirjoittaneelle mieluisia. Tämän päivän Sako-kiväärit ja aiempi malli 75 ovat kuitenkin käytännöllisempiä esimerkiksi lukkolaitteen ja aseen huoltamisen osalta. Kyseessä kuitenkin vain pieniä teknisiä eroja, joilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä metsästyksessä.

Lukkolaite on toiminut moitteetta. Patruunan syöttämisessä ja ammutun hylsyn poistamisessa ei ole ollut ongelmia. Kiväärin pitkä latauspituus voisi olla yksi miinus, mutta vahtimismetsästyksesssä magnum-kaliiperisella suurriistakiväärillä sillä ei ole suurta merkitystä. Kiinteän lippaan huono puoli on patruunoiden poistaminen. Irtolipas on helpompi ja mukavampi. Kiinteää lipasta ei voi kuitenkaan kadottaa, eikä lipas putoa vauhdikkaassa metsästystilanteessa.

Kiinteällä lippaalla varustettu suurriistakivääri on ammuttaessa magnum-kaliipereissa luotettavin vaihtoehto. Kerran olen saanut patruunoita poistaessa lippaan jousen ja patruunasillan irtoamaan avonaisesta lippaankannesta ja putoamaan jahtitornin lattialle. Onneksi metsästys oli jo loppunut, eikä kolinasta ollut haittaa.

Vaikka kyseessä on magnum-kaliiperi, niin siitä huolimatta 338 Winchester Magnumin rekyyli on vaimentimella varustetulla kiväärillä mieto. Vaimennettuna Sakon L61R- kiväärillä on mukava ampua istualtaan tai makuulta ilman rekyylipelkoa. Ampuminen on miellyttävää ja tarkkaan laukaukseen on helppo keskittyä. Raskas äänenvaimennin lisää hivenen aseen etupainoisuutta.

Tärkein asia tässä kiväärissä on kiväärin erinomainen tarkkuus ja luotettava toiminta ampumatilanteissa. Vaikka kiväärin hyvä tarkkuus, kaliiperin hyvä ulko- ja maaliballistiikka, sekä valovoimainen tähtäinkiikari mahdollistavat hämärässä pidemmät ampumamatkat, niin siitä huolimatta pidemmille etäisyyksille ammuttaessa virheen mahdollisuudet kasvavat. Melkein kymmenen vuotta vanhan kiikaritähtäimeni punapiste peittää ( 3 cm / 100 m ) kauempana olevan maalin reilummin ja pienikin virhe laukaisussa lisää ohilaukauksen riskiä. Tämä tulee huomioida varsinkin ammuttaessa hirveä pienempää riistaa.

Käytettyjä vanhempia Sako-kivääreitä löytää hyvin aseliikkeistä, jotka ovat perehtyneitä käytettyjen aseiden myyntiin. Myös yksityiseltä myyjältä saattaa saada edullisesti hyväkuntoisen käytetyn kiväärin. Käytetyn kiväärin ostamisessa tulee olla kuitenkin huolellinen. Kivääriä on saatettu viritellä tai asetta on huollettu väärin - käyntiä huonontavasti. Parasta olisi jos asetta pääsee kokeilemaan ennen ostopäätöstä. Käytetyn kivääriin myyjällä saattaa olla väärä käsitys aseen oikeasta arvosta ja hinnat ovatkin monesti ylihinnoiteltuja. Metsästäjällä on kuitenkin valinnanvaraa. Aseliikkeistä saa edullisesti uusia kivääreitä mm; Cz, Remington ja vanhemmat Tikka T3- mallit, joita tätä kirjoittaessa löytyy vielä aseliikkeiden hyllyiltä poistohintaan.

Jos löydät edullisen käytetyn kiväärin, jää rahaa enemmän optiikkaan.

Päädyttyäni kuitenkin edulliseen käytettyyn kiväärin jää rahaa enemmän laadukkaan tähtäinkiikarin hankintaan. Laadukkaissa ja tämän päivän tähtäinkiikareissa on paremmat tähtäinristikot ja valoyksiköt. Uusikin kallis kivääri jää helposti käyttämättömänä asekaappiin, mikäli tähtäinkiikari on riittämätön. Yksi hyvä puoli on käytetyn magnum-kaliiperisen kiväärin ostamisessa - korkeamman patruunahinnan takia ne ovat yleensä vähän ammuttuja.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.