Millainen on hyvä metsästyskivääri? Ensimmäiseksi tulee mieleen kiväärin hyvä tarkkuus, toimintavarmuus, hyvä ammuttavuus, laadukkaat materiaalit ja hyvä työnjälki. Lähes kaikista kotimaisista kivääreistämme löytyy kyseiset ominaisuudet. Kun löytää parhaiten käyvän asepatruunayhdistelmän ja saa aikaiseksi onnistuneita kaatotilanteita, syntyy jahtiaseeseen luottamus. Luotto oman aseen ja metsästyspatruunan varmaan toimintaan on henkisesti tärkeä asia. Toimivalla asepatruunayhdistelmällä on mukava lähteä jahtiin.
Sako L 61 R .338 Win.Mag. ja kaadettu valkohäntäpeura.
Sako on valmistanut metsästäjille kivääreitä ympäri maailman 40- luvulta lähtien. Tällä kertaa esittelen 40- vuotta vanhan metsästyskiväärin, jolla on kaadettu hirviä lähinnä tuotannollisilla viljelmillä. Sarjanumeron perusteella kivääri on valmistettu 70- luvun puolivälissä. Olen kiväärin kolmas omistaja.
Ensimmäinen aseen omistaja oli sotaveteraani. Tarinan mukaan asetta hankkiessa hän halusi kaliiperin olevan varmasti tehokas hirvijahtiin ja tarvittaessa uusintaotteluun itäisen naapurimme kanssa. Toinen kiväärin omistaja oli metsästyskaverini, joka oli tehnyt 70- luvulla Sakolla työuraa tehtaan suunnittelupuolella. Hän tiesi Sakon tuotteista ja valmistustavoista sen verran paljon, ettei muun merkkisiä metsästyskivääreitä omistanut. Hän puolestaan halusi kyseisen kiväärin, kiväärin kaliiperin tehokkuuden takia, ettei vahtimismetsästyksessä ammuttuja peltohirviä tarvinnut etsiä pimeässä kovinkaan laajalta alueelta.
Sako L 61 R kivääri julkistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1961 (numerointi alkaa 31.1.1962).Sako L61R-malli on Sakon ensimmäinen oma mallisarja pitkällä lukkolaitteella. Aiemmat suurriistan pyyntiin tehdyt Sako-kiväärit varustettiin FN-tehtaan valmistamalla M98- lukkolaitteella.
Sako L 61 R-mallia tehtiin mm seuraavissa kaliipereissa; 6,5x55, 7x64, 264 Mag, 270, 300 Win. Mag, 300 H&H Mag, 7 mm Rem. Mag, 338 Win. Mag, 30-06, 375 H&H, 25-06 ja 9,3x62. Sako L61R mallilla oli myös lisänimenä FINNBEAR. Eri mallivaihtoehdot tuotantovuosien aikana olivat mm; Standard, Sporter, Hunter, Handy, Deluxe, Superdeluxe, Safari, Carbine, Fullstock ja Fiberglass. Lisäksi kivääristä on tehty Sakon 50- ja 70- vuosipäivien juhlasarjat.
Sako L 61 R
METALLIOSAT
Kiväärin piippu on pituudeltaan iskupohjaan asti mitattuna 582 mm. Mustatun piipun halkaisija on kehyksen vierestä mitattuna 29.50 mm. Piippu ohenee matkalla piipun päähän. Piipun avotähtäimet runkoineen on tästä kivääristä poistettu.
Sako L61R piipun vaimenninkierteet.
Piippuun on jälkikäteen tehty 15x1 vaimenninkierteet. Piipun yläosaan kehyksen viereen on merkitty kaliiperi. Piipun vasemmalla puolella teksti; Made in Finland. Kylmätaotussa piipussa on kuusi oikealle kiertyvää rihlaa. Mittasin piipun rihlannousuksi 1:10. Piippu on kiinni lukonkehyksessä kierteellä ja on tarvittaessa vaihdettavissa uuteen piippuun esimerkiksi Sakon tehtaalla.
Sako L61R .338 Win.Mag. lukkolaite
Lukonkehys on 162 mm pitkä ja 33,20 mm leveä. Kehyksen patruuna-aukko on pituudeltaan 85,29 mm. Lukonkehyksen yläpintaan on koneistettu lohenpyrstöurat tähtäinkiikarin jalustoille. Kehyksen vasemmalla puolella on lukonpidättäjän runko, aseen tyyppi ja valmistenumero, sekä etuosassa läpireikä mahdollisille palokaasuille. Kehyksen pohjan etuosassa on rekyyliolake ja takana on laukaisulaite.
Lukonpidätin
Kehyksen oikealla puolella sijaitsee kaksiasentoinen varmistin, joka varmistettuna lukitsee samalla lukonkammen kiinni asentoon. Aseen varmistus ja vireessäolo on todettavissa punaisesta merkkitäplästä, joka sijaitsee aseen tukissa. Varmistin on kiinnitetty laukaisulaitteen runkoon. Laukaisulaitteen laukaisuvastus on säädettävissä laukaisulaitteessa olevaa ruuvia säätämällä. Tehtaalla laukaisuvastus on säädetty kestämään noin 2 kg laukaisupaineen. Laukaisu on etuvedoton ja selkeä.
Laukaisulaite
Kiväärissä on kiinteä jousikuormitteinen lipas, jonka yläosassa sijaitsee patruunasilta. Lippaan patruunakapasiteetti on neljä patruunaa. Patruunat sijoittuu lippaan metallikuoren sisälle kahteen riviin. Lipas sijaitsee liipasinkaaren yhteydessä. Lipas voidaan tyhjentää liipasinkaaren etupuolella olevaa lippaankannen salpaa painamalla. Näin tehtynä saa patruunat poistettua lippaasta alakautta. Kiväärin piippu ja lukkolaite kiinnittyy liipasinkaaresta aseen tukkiin kahdella talttapäisellä kiinnitysruuvilla.
Liipaisinkaari, lippaan metallikuori, jousi ja patruunasilta.
Kiväärin lukkorunko on pituudeltaan 19,50 mm iskuri huomioituna ja halkaisijaltaan 17,35 mm. Rungon oikealla puolella sijaitsee lukon sivusuojus, jonka edestä löytyy kaksi reikää palokaasuille. Lukossa on Mauser-tyyppisesti kolme sulkuolkaa, kaksi edessä ja yksi takana. Lukon iskupohjan syvyys on 2,5 mm.
Lukon iskupohja
Iskupohjan keskellä sijaitsee iskurin reikä, oikealla ulosvetäjän kynsi ja vastapuolella ohjainura mekaaniselle hylsynpoistolle. Lukko puretaan iskurin perän sidekappaletta myötäpäivään pyörittäen. Kokoaminen päinvastaisessa järjestyksessä.
Lukko purettuna
KIVÄÄRIN TUKKI
Hunter-mallin pähkinäpuutukki.
Kiväärin perusmallin Hunter- pähkinäpuutukki on Monte Carlo-mallinen ja sen vetopituus on 34,5 cm. Tukissa on oikeakätiselle poskituki ja lievä harjakorkeus.
Sakon ventiloitu kuminen perälevy
Kiväärin perässä on Sakon ventiloitu kuminen perälevy ja perälevyn alusta. Kiväärin tukissa on sen aikaisesti käsintehdyt kaiverrukset. Kaiverrukset sijaitsevat pistoolikahvassa ja tukin etuosassa molemmin puolin. Tukin keskellä lukonkehyksen etuosan kohdalla sijaitsee tukin vastimen ruuvi, aluslevy ja mutteri. Tukin edestä ja takaa löytyvät pidikkeet asehihnalle.
Tukkiin tehty petaus.
Tukista on poistettu asepuuseppä Asko Valosen toimesta aiempi käytössä pehmennyt ja hivenen lohkeillut vanhempi petausmassa ja korvattu uudella kovemmalla petausmassalla. Piippu on tukissa vapaasti värähtelevä. Tukin olen käsitellyt Danish Oililla. Lisää aseen tukin öljyämisestä täällä.
RADALLA
Sakon tehdastarkkuutta vanhoilla patruunoilla.
Ensimmäiset savut otin kivääristä mukana tulleilla vanhoilla Sakon 16,2 gramman Hammerhead-patruunoilla. Kivääri kävi tarkasti 100 metriin kyseisillä patruunoilla. Muutamat patruunoista hylkäsin hylsyjen happettuneisuuden takia. Ajanhammas oli jo purrut osaan patruunoista. Suurin osa patruunoista näytti ja toimi kuin uudet patruunat. Ensimmäinen jahtikausi kiväärillä menikin vanhoilla tehdaspatruunoilla.
Sako L61R on osoittautunut ampumaradalla tarkaksi kivääriksi. Kiväärillä on miellyttävä ampua vaimentimen kanssa, eikä kiväärin rekyyli häiritse ampumasuoritusta. Kiväärin laukaisu on puhtaan selkeä. Kiväärin kaliiperi on kuitenkin vaativampi latauskomponenttien suhteen verrattuna esimerkiksi 308- tai 30-06- kaliiperin patruunoihin. Kiväärin kaliiperista ja lautausresepteistä lisää täällä aiemmassa blogikirjoituksessani.
Löydettyäni oikean latausreseptin ja ammuttuani kiväärillä useita laukauksia radalla kohdistustauluihin, sekä liikkuvaan hirvimaaliin, lisääntyi luottamus kivääriin ja aloin olla valmis jahtiin. Alkoi uuden jahtikauden odotus.
Pohjois-Amerikan riistaeläimet ovat hyvin lähellä suomalaista riistaeläinlajistoa ja jotkin eläimet ovatkin samoja molemmin puolin pallon puoliskoa. Yhtenä syynä samanlaiseen eläinlajistoon on luonnollisesti pohjoinen havumetsävyöhyke (Boreaalinen vyöhyke).
.338 Winchester Magnum
Pohjois-Amerikassa hyväksi havaitut metsästyskaliiperit ovat aina jollain aikaviiveellä rantautuneet myös Suomeen. 30-kaliiperiset metsästyspatruunat ovat suosituimpia yleiskaliipereita. Erikoisemmille kaliipereille on kuitenkin oma vannoutunut käyttäjäkuntansa.
.338 Winchester Magnum esiteltiin vuonna 1958 Winchester Repeating Arms:n toimesta. 60-vuotias patruuna lähestyy siis jo kohta suomalaista eläkeikää. Patruuna kuitenkin porskuttaa edelleen ja toimii suomalaisessa metsästyksessä erittäin hyvin vailla pelkoa eläkkeelle jäämisestä.
.338 Winchester Magnum-patruunan historia on saanut alkunsa 40-luvulta, jolloin herrat Charles O`Neil, Elmer Keith ja Don Hopkins ryhtyivät kehittämään .333-kaliiperista tehokasta patruuna suurriistalle. Syntyi kaliiperi .333 OKH. Kyseinen kaliiperi perustui 30-06 hylsyyn. Winchester kehitti yhteistyössä kuitenkin nykyisen 338 Win.Mag kaliiperin pari vuotta aiemmin julkistetun 458 Winchester Magnumin pohjalta. 458 Win.Mag hylsy supistettiin 8,61 mm luodille.
458- ja 338 WinMag-patruunoiden hylsyt ovat pituudeltaan 63,50 mm ja ne perustuvat lyhennettyyn vyökantaiseen 375 H&H magnum-kaliiperiin. Amerikkalaiset halusivat muokata vanhan Britti-kaliiperin omille kivääreille. Näin syntyi suoran lentoradan omaava tehokas metsästyspatruuna suurriistalle Pohjois-Amerikan erämaihin tai vaikka Afrikan savanneille.
C.I.P-kuva suuremmaksi klikkaamalla
338 Winchester Magnumin lentoratavertailussa Sako Ballistics sovelluksella yleisimpien 30- kaliiperin patruunoiden ja 9,3x62 patruunan kesken huomaa joitain suuntaa antavia eroja. 100 metriin kohdistetun 338 Win.Mag. patruunan lentoradan putouma 16,2 gramman Sako Hammerhead-luodilla on 200 metrissä -17,8 cm. 30-06 Hammerheadin 11,7 gramman luodilla putouma on -12,5 cm ja energiamäärä 2649 joulea. 308 Hammerhead 11,7 gramman luodilla putouma on -16,8 cm. 9,3x62 Hammerheadin 18,5 gramman luodilla putouma on -20,7 cm.
Ammuttaessa Barnesin VOR-TX 338 Win. Mag. tehdaspatruunaa 14,6 gramman luodilla putouma on 200 metrissä MEOPTA Ballistic sovelluksen mukaan -11 cm kun käytetään Meoptan Meostar R1r 3-12x56 RGD tähtäinkiikaria. Barnesin tehdaspatruunan luodin energiamäärä on 200 metrissä 3952 Joulea. Patruunan lentorata on suorin ja energiamäärä suurin verrattuna muihin esille tuomiini tehdaspatruunoihin.
Suomessa .338 Win.Mag. kaliiperi on ollut käytössä Sakon kivääreissä jo 1960-luvulta alkaen. Ensimmäinen Sakon oma kiväärimalli pitkällä lukkolaitteella oli malli L61R. Myöhemmin kyseistä kaliiperia tehtiin 80-luvulla myös Tikka-kivääreihin. Uusi magnum-patruuna suomalaisessa hirvijahdissa niitti aikoinaan mainetta patruunan puolesta ja vastaan. Huhupuheet ja mielikuvat hirvet räjäyttävästä patruunasta sai aikaiseksi keskustelun sorinaa, niin makkaratulilla kuin alan lehdistössä. Kyseistä kaliiperia joutui aikoinaan puolustamaan Metsästys & Kalastus lehdessä tasavallan jahtimestarina tunnettu Tauno V. Mäki.
338-kaliipereita on muitakin. Yleisimmistä voisi ensimmäisenä mainita Suomessa tunnetun 338 Lapua Magnumin. Kyseisen patruunan alun kehittelyn aloittivat amerikkalaiset ja patruunan loppukehittelyn ja prosessin maaliin saattamisen toteutti Patruunatehdas Lapua Oy, saaden samalla patruunalle C.I.P-hyväksynnän ja oman nimen. Vuonna 2006 Federal julkisti yhteistyössä Sakon kanssa 338-kaliiperin patruunan, jonka nimeksi tuli 338 Federal.
338 Lapua Magnum toimii erittäin hyvin raskaimmilla luodeilla suuren ruutitilavuuden takia. 338 Federal toimii 308:n kokoluokan ruutitilavuuden takia kevyemmillä luodeilla. 338 Win.Mag. patruuna on parhaimmillaan näiden kahden patruunan välissä. Muita 338-kaliipereita on mm; 338-06, 340 Weatherby Magnum, 338 Remington Ultra Magnum, 338-378 Weatherby Magnum, 338 RCM, 338 Marlin Express ja Norman valmistama 338 Blaser Magnum. Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana 338- kaliiperin patruunat ovat lyhentyneet entisestään, käyden aiempaa lyhyempiin lukkoaktioihin.
Sako L61R .338 Win.Mag. ja valkohäntäpeuran vasa
Tämän päivän 338-kaliiperin luodit ovat alkuajoista muuttuneet ja ennen kaikkea keventyneet tuoden kaliiperille uusia ulottuvuuksia. Nyt esittelyssä oleva kaliiperi soveltuu oikealla luotivalinnalla peuran kokoluokalle oikein mainiosti. Kuluvana jahtikautena olen ampunut Sako L61R ja 338 Win.Mag. yhdistelmällä sekä valkohäntäpeuroja että hirviä.
Ammuttuja hirvieläimiä ei ole tarvinnut pitkältä haeskella. Eläimet ovat jääneet niille sijoilleen tai juosseet muutamia kymmeniä metrejä. Tulee kuitenkin huomioida, että hirvieläimet on ammuttu kyttäysjahdissa, ei ajometsästyksessä. Ammuttujen eläinten adrenaliinitaso ja pakoreaktiot eivät siis ole olleet samalla tasolla, kuin yleensä ajojahdin aikana.
Normaalista poikkeavaa lihahävikkiä ei käyttämässäni metsästyspatruunassa ole vielä ilmaantunut. Pääsääntöisesti luodit ovat kahlanneet eläinten läpi. Ainoastaan yhdestä hirvisonnista olen saanut luodin talteen (kts. kuva alla).
Barnesin 14,6 gramman kupariluoti osuman jälkeen (amet 190 m.)
Kyseisen hirven ampui metsästyskaverini kiväärilläni noin 190 metriin. Luoti vaurioitti hirven sydäntä ja pysähtyi vastapuolen etulapaan (kts. kuva alla). Hirvi juoksi osumasta noin 10 metriä.
Barnesin luoti pysähtyi vastapuolen etulapaan (amet 190 m)
Maailmalla on paljon hyviä lyijy ja lyijyttömiä luotivaihtoehtoja. Luodin valintaan vaikuttavat; lainsäädäntö, metsästettävä riista ja metsästysolosuhteet, sekä metsästäjän omat mieltymykset. 338 Win. Mag. kaliiperissa olen käyttänyt jahdissa itselataamiani Barnesin Tipped tsx-kupariluoteja painoluokassa 14,6 grammaa (225 gr).
Polymeerikärjellä varustettuihin Barnesin ttsx-luoteihin olen siirtynyt lähes kaikissa metsästyskivääreissäni, joita käytän sorkkariistajahdeissa. Ainoastaan 30-06 ja 9,3x62 patruunat ovat vielä testaamatta. Barnesin kokokupariset luodit ovat edullisia, tarkkoja ja riittävän hyviä maaliballistisilta ominaisuuksilta. Luodit ovat auenneet kontrolloidusti. Maaliballistiikkaa voi säätää luodin lähtönopeudella. Barnesin kupariluodit kestävät hyvin koviakin nopeuksia.
.338 WM:n luoditus käynnissä.
Alussa oikean latauksen löytäminen aiheutti jonkin verran vaivaa. Vihtavuoren ruudeilla N550 ja N560 en saanut aikaiseksi riittävän hyvää osuntaa. Alun Hornadyn hylsyt hylkäsin kokonaan metsästyslatauksista. Hylsyjen laatu ei vakuuttanut ja siirryin Sakon hylsyihin. Samalla päätin kokeilla Vihtavuoren N160 ruutia.
Latauskomponenttivalinnat osuivat nappiin ja tulosta alkoi syntyä. Sain alun lataustesteissä Barnesin kupariluodeilla hyviä kolmen laukauksen kasoja melkein kaikilla aloitus- ja maksimipanosten välillä olevilla ruutimäärillä. Myös Sakon tämän päivän 16,2 gramman Hammerhead-lyijyluodit antoivat hyvää osuntaa.
Barnesin ttsx 3 lks ja yksi napsu ylös ja 3 lks. (amet 100m)
Eri latauskomponenttien kokeilun jälkeen päädyin metsästyspatruunassani seuraavaan latausreseptiin; Barnes ttsx 14,6 g (225 gr) luoti, Sako-hylsy, CCI250 nalli ja N160 ruuti (aloituspanos 64,0gr ja maksimipanos 70,5 gr) 70,5 grainin ruutipanoksella. Latauspituus (COL) 84,80 mm. Lähtönopeuden keskiarvo (V3) 818 m/s. Energiaa luodilla on 4884 Joulea.
Lähtönopeus voisi olla suurempikin, mutta ampumaetäisyydet osaltani ovat kuitenkin pääsääntöisesti maksimissaan 200 metrin luokkaa. Tähän mennessä olen pisimmillään ampunut yhden naarashirven 205 metriin. Luodin ulostulojäljen perusteella luoti oli avautunut hyvin. Barnesin luodilla itselataamani metsästyspatruunan olen räätälöinnyt sopivaksi kyttäysjahtiin eri kokoluokan sorkkariistalle.
Tehdasladattuja kupariluotisia metsästyspatruunoita kaliiperiin 338 Win. Mag. on aika heikosti tarjolla. Muutamia kuitenkin löytyy. Esimerkiksi Barnes VOR-TX ttsx 14,6 gramman (225 gr) kupariluotipatruuna 854 m/s lähtönopeudella ja Hornadyn Superformance 12 g (185 gr) GMX-kupariluotipatruuna 939 m/s lähtönopeudella.
Kuluttajat ovat entistä enemmän ympäristötietoisia ja kupariluotisten metsästyspatruunoiden käyttö kasvaa metsästäjien keskuudessa. Toivottavasti myös kupariluotisten tehdaspatruunoiden tarjonta kuluttajille laajenee. Joissain jahtimuodoissa tai joillekin metsästäjille soveltuu kuitenkin paremmin Partition-tyyppiset helposti avautuvat lyijylliset suurriistaluodit.
Monoliittisten kupariluotien tai bondattujen lyijyluotien kanssa voi tulla ongelmia, mikäli nopeutta ei ole riittävästi. Luodit eivät välttämättä avaudu suunnitellusti riistassa, varsinkin pitkille matkoille ammuttaessa. Tulee siis muistaa, ettei ole olemassa vain yhtä oikeaa metsästysluotia. Itselataamisessa on oltava huolellinen ja koeammunnoissa on käytettävä luodinnopeusmittaria.
.338 Winchester Magnum on ominaisuuksiltaan hyvä suurriistapatruuna. Patruuna soveltuu tänä päivänä eri luotivaihtoehdoilla monelle eri kokoluokan riistalle. 338- kaliiperin luotivalikoima on laaja. Parhaimmillaan kaliiperi on Suomessa viljelmillä, hakkuuaukoilla, tuntureilla ja yleensä alueilla, joissa on mahdollista ampua normaalia pidemmille matkoille. Vanhasta patruunasta löytyy edelleen puhtia riistan kaatamiseen, niin kotimaassa kuin myös ulkomailla.
Seuraavissa blogi-jutuissani lisää .338 Winchester Magnum- kaliiperin kivääristä ja jahtitapahtumista.
KIRJOITTAJA EI VASTAA ANNETTUJEN LATAUSARVOJEN TODELLISUUDESTA. LATAUSARVOJEN KÄYTTÖ OMALLA VASTUULLA.
Rizzini BR110 20/76 ja metsästyspatruunoiden koeammunta.
KOEAMMUNTA
Päätin koeampua muutaman metsästyspatruunan alkukauden pienriista- ja vesilintujahtia varten. Lyijyhaulipatruunoiksi valitsin huopatulpilla varustetut Hull High Pheasant Extreme 20/70 ( 30g lataus ) ja Lyalvale Express Game 20/67,5 ( 32g lataus ) patruunat. Lyalvale mainostaa patruunan huopatulpan olevan biologisesti hajoava, joten kyseistä patruunaa voi käyttää viljelyksillä hyvillä mielin. Molemmat patruunat valmistetaan Englannissa. Vesilintujahtia varten koeammuin ranskalaisen FOB Sweet Copper 20/70 ( 28g lataus ) kuparihaulipatruunan ja italialaisen Baschieri & Pellagrin 20/76 ( 28g lataus ) teräshauleilla ladatun magnum-patruunan.
Ensimmäiseksi ammuin tuelta 13 metristä molemmilla piipuilla Gyttorpin teräshauleilla ladattua 24 gramman trap-patruunaa nähdäkseni osuuko piipuilla sinne mihin tähtään. Varsinainen metsästyspatruunoiden osumakuvioiden ammuntaetäisyys oli tuelta ammuttuna 35 metriä. Ammuntaetäisyyden mittasin laseretäisyysmittarilla. Koeammuntataulu oli kooltaan 120 x 120 cm.
13 metrin päästä ammuttaessa yläpiipun 1/2 supistajalla oli osumat hivenen tähtäyspisteen yläpuolella. Alapiipun 1/4 supistajalla osumat olivat tähtäyspisteessä. Ammuin molemmilla piipuilla kaksi Gyttorpin kiekkopatruunaa.
Seuraavaksi koeammuin metsästyspatruunat. Ensimmäisenä ammuin vesilintupatruunat. FOB Sweet Copper 20/70 patruunalla ammuttaessa 75 cm:n ympyrään tuli yhteensä kolme aukkoa ja osumaprosentiksi 53. B&P:n 20/76 teräshaulipatruunalla ammuttaessa aukkoja tuli yhteensä kaksi kappaletta ja osumaprosentiksi 86. Patruunat ammuin yläpiipun puolisuppealla supistuksella.
Lyijyhaulipatruunoita ammuttaessa parasta tulosta antoi Lyalvale Express Game 20/70 ( 32g lataus ) patruuna. Kyseisellä patruunalla aukkojen määräksi tuli vain yksi ja osumaprosentiksi 80. Tiheyden suhdeluku oli 2.79. Hull- patruunalla aukkojen määräksi tuli seitsemän ja osumaprosentiksi 67.
Alapiipun parannetulla supistajalla koeammuin FOB:n, B&P:n ja Lyalvalen patruunat. Lyalvalen patruuna toimi jälleen erinomaisesti. Ammunnan aikana alapiipulla osumakeskipiste oli hivenen tähtäyspisteen alapuolella ja yläpiipulla ammuttaessa tähtäyspisteen yläpuolella.
Koeammunnan ja ampumataulujen haulikuvioiden tarkastamisen jälkeen kannattaa ampua vielä muutama patruuna lisää niillä patruunoilla, joilla on saanut jo alkuvaiheessa hyvät haulikuviot. Huonosti pärjänneet patruunat kannattaa vielä testata muissa omissa tai kavereiden haulikoissa.
Osa koeammunnoista on vielä kesken. Jossain vaiheessa täytyy vielä ampua loppukauden lyijyhaulipatruunat. Varsinkin Federalin patruunoiden osalta odotukset ovat korkealla. Kaikki nyt suoritetut koeammuntatulokset löydät Koeammunta.netistä asehaulla: Rizzini BR110. Koeammunta.net sivusto on vierailemisen arvoinen, varsinkin jos suunnittelet omien patruunoiden koeampumista. Sivustolta löydät ohjeet ammunnan suorittamiseen ja tulosten tallentamiseen.
Rizzini BR110 20/76 kiekkoradalla
KIEKKORADALLA
En ampunut esittelyn haulikolla compak-ammuntaa, mutta metsästys-trappia ja - skeettiä ammuin noin 750 patruunan verran. Alussa haulikon kumiperälevy tarttui ampumaliiveihin ja vetopituus oli muutaman millin liian pitkä. Lievä takertelu häiritsi enemmän skeet-radalla ampumista kuin trap-radalla. Ongelmat hävisivät, kun vaihdoin kumisen perälevyn puiseen.
Rizzinin hivenen kapea puolijyrkkä pistoolikahva sopii käteeni erittäin hyvin ja haulikosta saa heti hyvän ampumaotteen. Haulikko on tasapainoinen ammuttava ja kiekkoa on helppo seurata. Puisen perälevyn kanssa haulikko nousee poskelle ja silmä asettuu tähtäinkiskon linjalle oppikirjan mukaisesti. Nyt haulikolla pystyy tekemään ampumasuorituksen automaationa, yhtenä suorituksena ilman perän tarttumista vaatteisiin tai pelkoa mahdollisesta tarttumisesta.
Muutaman tuuman pidempi piippu muista omistamistani haulikoista on kuitenkin tuonut hivenen haasteita hyvään osumiseen skeet-radan 8-paikalta. Lähellä liikkuvan kohteen ampumista joudun vielä harjoittelemaan lisää. Haulikko on toiminut ampumaradalla moitteetta.
JAHDISSA
Kyyhky- ja alkukauden kanalintujahtiin valitsin Lyalvalen Express 20/67,5 mm patruunat. Sorsajahtiin valitsin B&P:n Valle Steel 20/76 patruunat. Kausi alkoi haulikolla Kuhmossa sorsajahdin aloituksessa. Haulikko oli mukavan kevyt kantaa järvien ja korpilampien upottavia rantoja koiran kanssa kierrellessä.
Rizzini sorsajahdissa
Sorsia ja riistalaukaustilanteita oli heikommin verrattuna aiempiin vuosiin. Yhden sorsan ammuin veteen ja toisen lennosta. Vaikka koira teki parastaan ja ajoi vähäisiä sorsia lentoon, niin siitä huolimatta ohilaukauksia tuli muutamia ihan paraatipaikoilta. Haulikon 20/76 kaliiperi on kuitenkin vesilinnustuksessa riittävä, jos vaan ampuja osaa asiansa. Alla lyhyt video sorsanpudotuksesta.
Kanalintujahdissa ei tällä kertaa ollut matkassa tuuria, mutta jahdin aikana yksi tilanne kuitenkin sattui, kun koirani nosti sorsan lentoon järven rannasta. Sorsan pudotin FOB-kuparihaulipatruunalla. Sorsan lentoa oli helppo seurata haulikolla ja suorittaa onnistunut linnun pudotus koiralle noudettavaksi. Pienen uintikilpailun jälkeen koirani voitti kisan ja toi sorsan isännälleen.
Uintikilpailu päättynyt.
LOPUKSI
Ensimmäisellä ratakäynnillä ammuin haulikolla kesähelteellä kaksi kierrosta eli yhteensä 50 kiekkoa. Kotona ammunnan jälkeen huomasin etutukin karhennuksista tukkiöljyn hävinneen osittain pitokohdasta. Kyseessä ei ole kuitenkaan tehtaan valmistusvirhe, vaan karhennukset jätetään vähemmälle öljylle, ettei tukkiöljy heikennä karhennusten pitoa. Ohessa linkki aiheeseen, jossa olen aiemmin käsitellyt aseen tukin öljyämistä.
Laitoin sähköpostitse kyselyn Italiaan Rizzinin tehtaalle ja tiedustelin mitä tukkiöljyä tehdas käyttää aseissaan. Sainkin heti vastauksen. Tehdas suositteli käytettäväksi Ballistolin tukkiöljyä tai jotain muuta linseed oilia. Laitoin etutukin karhennuksiin kaapistani löytämääni Napierin tukkiöljyä. Öljyn levitin karhennuksiin vanupuikolla ja hammasharjalla. Öljyämisen jälkeen etutukki näytti jälleen uudelta.
Alussa allekirjoittanutta harmitti tukin tahmean oloinen kuminen perälevy, mikä tarttui helposti vaatteisiin vaikeuttaen aseen nopeaa nostamista poskelle. Ajan myötä tukin perälevy kovettuu hivenen ja takertelu vähenee. Vaatteisiin tarttuminen loppui, kun teippasin perälevyn yläosastaan ja sivuilta liukaspintaisella mustalla sähköteipillä.
Teipattu perälevy
Vaatteisiin tarttumisen lisäksi vetopituus kumiperälevyn kanssa oli kuitenkin hivenen liian pitkä ja loppukaudesta paksumman vaatekerran kanssa tulisi aseen nostamisessa ongelmia. Tukin vetopituutta piti lyhentää muutamalla millillä.
Onneksi perälevyn vaihtaminen on haulikon tukin muutostöistä se helpoin ja yleensä halvin toimenpide. Vaihdoin kumisen perälevyn Rizzinin puiseen perälevyyn. Maahantuoja lähetti tukin Italiaan Rizzinin tehtaalle perälevyn asentamista, muotoon hiomista ja öljyämistä varten. Sain tehtaalta lainaan vastaavanlaisen tukin, ettei alkanut metsästyskausi keskeytyisi. Tehtaalta erinomaisen hyvää palvelua perusmetsästäjälle.
Tehtaalla jälkiasennettu puinen perälevy.
Rizzini BR110 haulikko on laadukkaasti valmistettu haulikko, jonka kaikki sovitukset on erinomaisesti tehty. Hintalaatusuhde on enemmän kuin kohdallaan. Haulikon tasapaino on hyvä ja ammuttavuus selkeän laukaisun kanssa erinomainen. Haulikon hyvä ammuttavuus ja mieto rekyyli on aiheuttanut sen, että mieluiten radalle ja jahtiin olen ottanut mukaan 20-kaliiperisen haulikon.
Tätä kirjoittaessa on Rizzini julkistanut vuodelle 2018 BR110-sarjalle myös sporting-version. Se on varmasti mielenkiintoinen uutuus. Sporting-version hinta on Briteissä alle 2000€. Useita erilaisia haulikoita omistaneena uskallan suositella kohtuuhintaista laatuhaulikkoa etsivälle tutustumista saapasmaan haulikoihin. Italiassa osataan modernien haulikoiden valmistus - perinteitä unohtamatta.
Tänä päivänä on harvinaista, että suuret kehittyneiden maiden asevalmistajat valmistaisivat aseensa sataprosenttisesti itse ilman halvemmissa maissa tuotettuja aseen osia tai työvoimaa. Battista Rizzinin perhe on tästä poikkeus. Heidän aseensa on 100% made in Italy. Asevalmistajien keskuudessa Rizzini nimi on tunnettu ja heitä on monessa italialaisessa aseita valmistavassa yrityksessä. En ryhdy tarkemmin esittelemään Rizzinin sukupuuta, vaan pysyn Battista Rizzinin asetehtaassa.
Rizzinin tehtaan konekanta
Battista Rizzinin tehdas sijaitsee Pohjois-Italiassa Brescian maakunnassa Marchenon vuoristokylässä. Asevalmistajaperheeseen kuuluvat isä, poika ja kaksi tytärtä. Yrityksen toiminta on alkanut vuonna 1966 ja tehtaalla valmistetaan haulikoita ja tuplaluodikoita. Tehtaalla on moderni CNC-konekanta ja tukkimateriaali on tarkoin valittua ja huolella varastoitu. Tehtaan suunnittelema asetuotanto jakaantuu urheiluammuntaan ja metsästykseen.
HAULIKOISTA
Olen metsästänyt ja harrastanut haulikkoammuntaa lapsesta asti pääsääntöisesti 12-kaliiperin haulikoilla. Reilu vuosi sitten innostuin hankkimaan itselleni vesilinnustukseen uuden itselataavan haulikon kaliiperissa 12/89. Itselataavat haulikot ovat erinomaisia haulikoita metsästyskäyttöön ja tänä päivänä lisäksi vielä hyvin muunneltavissa ampujan tarpeisiin ja mittoihin.
Koeammuin haulikolla useita eri 12-kaliiperin tehdaspatruunoita, enkä saanut jyrkän ylimenokartion takia mielestäni riittävän hyviä haulikuvioita. Ainoastaan 12/89 kaliiperin patruunoilla ja tarvikesupistajalla sain aikaiseksi haulikuviot, joilla olisin voinut lähteä vesilintujahtiin.
Markkinoiden nopeimmaksi kehutun itselataavan haulikon laukausnopeus ja 12/89 kaliiperin suuri haulimäärä ei ollutkaan oikotie jahdissa menestymiseen. Haulikon hankinta alkoi harmittaa, enkä viitsinyt sijoittaa siihen rahaa enää yhtään enempää.
Mieli kuitenkin kirkastui hankittuani alkuvuodesta 20-kaliiperin haulikon. Haulikolla oli miellyttävä ampua ja hyvien haulikuvioiden etsimiseen ei tarvinnut hukata aikaa eikä rahaa. Päätin jatkaa hyväksi havaitulla linjalla.
RIZZINI BR110
Nyt esittelyssä oleva Rizzinin BR110 haulikko on tarkoitettu metsästykseen ja se on tehtaan tuotannon halvimmasta päästä. Haulikko painaa talousvaa`alla punnittuna 3,0 kg ja kokonaispituus on 121 cm 30" piipuilla.
Rizzini BR110 20/76
Haulikon kaliiperi on 20/76. Haulikko toimitetaan pahvilaatikossa ja viidellä Rizzinin vaihtosupistajalla. Laatikon mukana tulee tehtaan takuutodistus ja käyttöohjeet. Maahantuojalta (Aseliike Krister Kärki) saa mukaan myös suomenkielisen käyttöohjeen. Suomessa haulikon hinta on tätä kirjoittaessa 1490€.
Rizzini BR110 on tehtaan uusimpia malleja ja se julkistettiin vuonna 2017. Kiinnostuin haulikosta luettuani Field & Streamin artikkelin. Lehden toimitus oli valinnut Rizzinin BR110 haulikon vuoden 2017 haulikoksi. Toimituksen perustelut luettuani ryhdyin selaamaan Rizzini-haulikoiden valikoimaa Suomesta. Aseliikkeiden hyllystä ei vastaavanlaista haulikkoa löytynyt, mutta maahantuojalta tilaamalla asia järjestyisi. Neljän kuukauden odottelun jälkeen saapui tilaamani haulikko.
Rizzini BR110:ssä on yhteneväisyyksiä monen italialaisen haulikon kanssa. Stefano Faustin patentoima lukkorakenne on saman näköinen, eikä Caesar Guerinikaan erotu teknisiltä ominaisuuksiltaan kovinkaan paljoa kilpailijastaan. Ulkoisesti BR110 näyttää Perazzin MX8:n mallilta.
PUUOSAT
Katsellessa joidenkin asevalmistajien mainoksia on mainoskuvissa jo aseiden perusmalleissa näyttävän näköiset puuosat. Kun sitten ostat kyseisen perusmallin aseen ja avaat paketin, niin puuosat eivät olekaan yhtä hienot kuin mainoksissa. Rizzinin osalta asia on päinvastoin - ainakin tässä tapauksessa.
Rizzini BR110 puuosat turkkilaista pähkinää
Monte Carlo-tyyppinen tukki on tehty turkkilaisesta pähkinästä. Pistoolikahva on mallia puolijyrkkä. Tukin etuosassa on Schnapel-kärki. Puuosat ovat hyvän näköiset, eikä sovituksista löydy moitittavaa. Karhennuksia on 26 uraa tuumalla. Karhennuksissa on hyvä pito ja ne on laadukkaasti valmistettu. Tukin pinta on tehtaalla käsin öljytty ja kiillotettu.
Rizzini haulikon perä
Tukin vetopituus liipaisimesta perän puoliväliin on 37,5 cm. Tukissa on lievää sivuvääryyttä oikeakätiselle ampujalle. Perän pudotus edestä (comp) on 35 mm ja takaa 57 mm (heel). Mustan kumiperälevyn paksuus vaihtelee 9-12 mm välillä. Perälevy on kiinnitetty tukkiin kahdella ruuvilla.
Tukkiin ei ole tehtaalla kiinnitetty hihnalenkkiä. Hihnalenkit on toimitettu aseen mukana, mutta ne on asennettava itse tai sitten asesepän/myyjäliikkeen toimesta. Tämä on tehtaalta erinomainen ratkaisu, koska kaikki metsästäjät eivät käytä haulikossa asehihnaa.
Etutukin metallirungossa sijaitsee haulikon ja ejektorien viritysvivut, sekä etutukin pohjassa painettava etutukin irroitussalpa. Metallirunko on kiinnitetty etutukkiin kolmella ruuvilla. Etutukissa on karhennukset ja aiemmin mainitsemani schnapel-kärki. Etutukin pituus on noin 240 mm.
METALLIOSAT
Rizzinin vaihtosupistajat ja avain
Haulikon mukana tuli viisi vaihtosupistajaa täyssuppeasta sylinteriin. Supistajista teräshaulikelpoiset ovat puolikkaasta supistajasta avarampaan eli sylinteriin asti. Kyseisistä supistajista löytyy merkintä "steel proof". Supistajien muovisessa säilytyskotelossa on myös avain, jonka toista päätä voi käyttää piippuparin supistajakierteiden puhdistamiseen. Supistajat on laadukkaasti tehty ja helppo pitää puhtaina.
Piippupari ja messinkinen tähtäinjyvä
Haulikon 30" kovakromattu piippupari on pituudeltaan 760 mm. Piippuparin päällä on karhennettu ventiloitu tähtäinkisko, jonka päässä on messinkinen tähtäinjyvä. Tähtäinkiskon leveys on 6 mm. Piippuparin väliin on juotettu umpinainen lista ilman ventilointia. Piippuparin oikealla puolella yläpiipussa on Steel Shot-merkintä ja alapiipussa varoitusteksti ohjeiden lukemisen tärkeydestä ennen aseen käyttöä. Piippuparin vasemmalla puolella on yläpiippuun merkitty; Rizzini Marcheno VT Italy.
Rizzini BR110 20/76 monoblock
Piippupari on liitetty yhdestä kappaleesta valmistettuun monoblockiin, jonka pituus on 62 mm. Monoblock on paksuimmasta kohdasta 36 mm leveä. Monoblockin alimman patruunapesän ulkopuoli on ejektoritappien alapuolelta molemmin puolin koristehiottu. Ylemmän patruunapesän oikealta puolelta löytyy kaliiperimerkintä; 20 ga 3 Magnum. Ejektorit ovat jykevän oloiset ja varmasti kestävät sirossa monoblockissa.
Monoblockin pohjasta löytyy sulkuharkkojen lisäksi tehtaan leima, kaliiperimerkintä, aseen tunnistenumero, sekä cip-tarkastusmerkinnät ja leimat. Myös aseen valmistusvuosiluku 2018 on merkitty monoblockin pohjaan.
Lukkorunko on valmistettu yhdestä erikoisteräskappaleesta. 20-kaliiperin haulikko erottuu 12-kaliiperisesta haulikosta pienemmän ja siromman lukkorungon koosta. Matalaprofiilisia lukkorunkoja on kolmea eri kokoa kaliipereissa 12, 20 ja 28.
Rizzini BR110 20/76 ja Winchester 12/76
20-kaliiperisen Rizzinin lukkorunko on paksuimmasta kohdastaan 39,20 mm leveä. Lukkorungon viritystapit iskuvasaroiden virittämistä varten sijaitsevat keskellä rungon alapohjaa. Iskupohjan vasemmalla yläreunassa on avausvivun palautusnasta.
Rizzini BR110 baskyylin iskupohja
Lukkorungon kaiverrukset ovat minimaaliset. Rungon molemmille puolille on kaiverrettu kehykset ja pienet viuhkakuviot. Myös niveltappien päät on koristekaiverrettu. Piipun avausvivun (top lever) päädyn ympäriltä lukkorunko on karhennettu. Avausvivun otepinnat on karhennettu kalansuomukuvioin. Lukkorungon oikealta ja vasemmalta puolelta löytyy kullatuin kirjaimin Rizzini-merkintä. Rungon alapuolelta löytyy kullattu merkintä BR110.
Manuaalivarmistin piipunvaihtimella
Haulikon manuaalivarmistimessa on Beretan tapaan piipunvalitsin. Punainen pallo merkitsee alapiipun laukeamista ensin ja kaksi punaista palloa näkyvissä merkitsee yläpiipun laukeamista ensin.
Laukaisukoneiston varmistinvivun tangon yhteydessä toimiva inertiaosa heilahtaa ammuttaessa vapaasti rekyylin aiheuttamana ja siirtyy viereisen vasaranpidättimen kohdalle mahdollistaen toisen piipun laukaisemisen.
Rizzinin laukaisukoneisto ei vireessä ja varmistettu.
Yläpiipun iskuvasara sijaitsee rungon vasemmalla puolella ja iskuri kulkee reiässään yläviistoon. Alapiipun iskuri sijaitsee vastakkaisella puolella ja iskuri kulkee reiässään alaviistoon.
Haulikon liipaisin on muotoiltu hyvin ja laukaisu haulikossa on erinomainen. Tukki on helppo irroittaa haulikosta huoltamista varten. Lukkorungon ja tukin kiinnityspulttiin pääsee käsiksi irroittamalla ensin perälevyn.
Tehtaalta saa tarvittaessa tilattua tukin irroittamiseen oman työkalun. Käytin tukin irrottamiseen jatkovarrellista hylsytyökalua. Rizzinin kalleimmissa malleissa tukin saa irti ilman perälevyn irroittamista.
Rizzini BR110 20/76 valmiina koeammuntaan.
Seuraavassa 2/2 osassa koeammutaan eri metsästyspatruunoita ja käydään mm. kiekkoradalla.
Teksti; P.O.
Kuvat; P.O. ja Rizzini Usa
Video; Rizzini Usa
Vihreä, punainen ja oranssi ovat tuttuja värejä jälleenlataajille. Tällä kertaa tutustumme oranssiin väriin. Lyman Products Corporation on lähes 140- vuotta vanha yritys Yhdysvalloista. Lymanin toiminta alkoi 1800- luvulla William Lymanin toimesta. Ensimmäisiä tehtaan tuotteita olivat kivääreiden avotähtäimet.
Lyman-tehdas 1920- luvulla.
Tähtäimien suosio kasvoi ampujien keskuudessa ja tehtaan toiminta laajeni 1920- luvulla. Tehdas ryhtyi valmistamaan myös muita tuotteita ampujille ja jälleenlataajille. Vanhemmat ammunnan harrastajat saattavat muistaa Lymanin tähtäinoptiikan. 1920- luvulla alkanut tähtäinoptiikan valmistus kuitenkin loppui 1980- luvulla mm. aasialaisten optiikkavalmistajien markkinoille saapumisen myötä. Tänä päivänä Lymanin tuotteita ovat samat tehtaan alkutaipaleen avotähtäimet ja paljon muuta. Lyman valmistaa mm. mustaruutiaseita, jälleenlataus-, asehuolto- ja ampumaurheilutarvikkeita.
Suomessa eniten Lymanin tuotteita käyttävät jälleenlataajat. Tällä kertaa esittelen Lymanin digitaalisen ruutiannostelijan ja vaa`an Lyman Gen6:n.
Lyman Gen6 ruutiannostelija.
TEKNISET MITAT
Ruutiannostelija on 250 mm pitkä, 105 mm leveä ja 235 mm korkea. Ruutiannostelija painaa 840g. Annostelija on kevyt, kooltaan kätevä ja isoveljeään Gen5:tä pienempi. Kevyt ja pienikokoinen muovinen ruutiannostelija tuo mieleen ennemmin heppoisen lelun kuin tärkeän tarkkuusmittalaitteen. Olen sijoittanut annostelijan varmuuden vuoksi eri paikkaan kuin latauspuristimen, ettei hylsyn supistamisen tai luodittamisen tärinät vaikuttaisi ruutiannostelijan toimintaan.
LAITTEEN KÄYTTÄMINEN
Antistaattinen Lyman Gen6 on suojattu elektronisia häiriöitä vastaan. Ruutiannostelijan digitaalinen kosketusnäyttö on selkeä, toimiva ja helppo käyttää. Annostelijassa toimii kaikki savuttomat ruudit. Mustaruutien käyttö on kielletty.
Vaa`an päälle kytkemisen jälkeen laitteen lämpeneminen käyttöön kestää kolme minuuttia, jonka aikana laitteen sisällä oleva tekniikka ohjelmoituu tehtaalla asetettuihin säätöihin. Tämän jälkeen annostelijan digitaalinen vaaka kannattaa kalibroida mukana tulevalla 50 gramman kalibrointipainolla.
Kalibroinnin jälkeen asetetaan ruutikuppi vaa àlle ja nollataan vaaka. Kalibroinnin ja ruutikupin nollauksen jälkeen voi näytölle näppäillä haluamansa ruutiannoksen. Oletusasetuksena on graini. Grainit saa muutettua grammoiksi mode-näppäimellä.
Ruutiannoksen määrän näppäiltyä painetaan enter- näppäintä, jolloin laite käynnistyy ja annostelee asetetun ruutimäärän ruutikuppiin. Alussa kannattaa muutamat ensimmäiset ruutimäärät kaataa takaisin säiliöön. Enter- näppäintä painamalla annostelija annostelee aiemmin asetetun ruutimäärän. Auto- näppäimellä annostelija lisää uuden aiemmin asetetun ruutimäärän heti kun ruutikuppi on laitettu takaisin vaa`alle.
Mikäli annostelijan mittaustulos poikkeaa asetetusta, niin olen kaatanut ruudin takaisin säiliöön ja laittanut ruutikupin takaisin vaa`alle ja painanut uudelleen enter- näppäintä. Jos annostuksen jälkeen on heittoa näytöllä asetetusta, niin se on ollut +/- 0,1 grainia.
Ruutiannostelijan puhdistaminen käytön jälkeen on muutaman käyttökerran jälkeen helppoa. Avataan annostelijan kyljestä luukku ja lasketaan ruudin "laskusilta". Laskusillan alapuolelle asetetaan ruutipurkki, jonka jälkeen nostetaan vielä yksi luukku, jolloin ruuti pääsee valumaan annostelijan säiliöstä takaisin ruutipurkkiin.
Lyman Gen6 ruudin tyhjennys säiliöstä.
Ruutisäiliön tyhjentämisen jälkeen irroitetaan ruutisäiliö ja asetetaan Lymanin purkutyökalu annostelijan ruutiputken päädyssä olevaan reikään ja lukitaan putki. Tämän jälkeen pyöritetään putki pois paikaltaan ja painetaan annostelijan kyljestä moduuli kokonaisuudessaan ulos lopullista puhdistamista varten. Puhdistaminen ruudin jyvistä onnistuu helposti Lymanin mukana olevalla siveltimellä. Puhdistamisen jälkeen kasaaminen tehdään päinvastaisessa järjestyksessä.
Lyman Gen6 purettu ja puhdistettu.
ANNOSTELUNOPEUS JA -TARKKUUS
Nopeus on suhteellinen käsite ja jälleenlatauksessa riskit kasvavat, mikäli nopeutta lisätään turvallisuuden kustannuksella. Lyman Gen6 on allekirjoittaneelle riittävän nopea. Annostelunopeus riippuu ruutimäärästä. Joka tapauksessa Lyman Gen6:lla saan ruuditettua nopeammin kuin puomivaa` alla. Alla video .338 Win.Mag patruunan ruudittamisesta 65,3 grainin ruutimäärällä.
Tarkkuuden testaamiseksi otin rinnalle Dillonin puomivaa`an, joka on osoittautunut jälleenlataustouhuissani luotettavaksi vaa`aksi. Tarkastin puomivaa`alla 50 gr, 20 gr ja 45,5 grainin ruutiannokset. Puomivaaka antoi saman tuloksen painoissa 50 ja 20 grainia. 45,5 grainin kohdalla puomivaaka näytti ruutimäärän olevan hivenen painavampi. Luotettavaa digivaakaa minulla ei ollut mittaustarkkuuden vertailua varten.
Lyman Gen6 ja Dillon Precision.
Luodinnopeusmittarin hallintaohjelmiston grafiikkakäyrien tasaisuudesta pystyy myös päättelemään ruutiannostelijan tarkkuuden. Mikäli grafiikkanäytön nopeuspylväät ovat tasamittaiset on latauksien ruutimäärät pysyneet oikeina. Muitakin muuttujia toki on, mutta esimerkiksi vertailemalla aiempien puomivaa`alla ladattujen patruunoiden graafiikkakäyriä saa jonkinlaisen kuvan latausten tasalaatuisuudesta.
Alla luodinnopeusmittarin nopeudet graafisina pylväinä. Kaikissa taulukoissa kolme samalla ruutimäärällä ruuditettua patruunaa aloituspanoksesta maksimiin. Jokaisessa taulukossa on yhteensä viisi kolmen laukauksen testilatausta. Mittausetäisyys on kolme metriä. Mittaukset on suoritettu samoissa mittausolosuhteissa.
Ylempi taulukko on Lyman Gen6:lla punnittuja .338 Win.Mag. (Barnes ttsx 225 gr) patruunoita Vihtavuoren N160-ruudilla. Keskimmäinen taulukko on Dillonin puomivaa`alla punnittuja .222 Rem. (Barnes tsx 45gr) patruunoita. Alimman taulukon .222 V-Max-patruunat on punnittu Lyman Gen6:lla, josta puuttuu aloituspanossarjan kolmas lähtönopeus ja seuraavan testisarjan ensimmäisen ammutun patruunan lähtönopeus. .222 kaliipereissa ruutina Vihtavuori N120.
Dillonin puomivaa`alla ruuditetut .222 Rem Barnes-patruunoiden lähtönopeudet.
Lyman Gen6:lla ruuditetut .222 Rem V-Max-patruunoiden lähtönopeudet
Alla kuva Lymanilla ruuditetuista .338 WinMagin (Barnes ttsx 225gr) kasoista ja .222 Rem (V-Max 55gr) kasoista. Ampumaetäisyys 100 metriä. Kasojen koot 16-24 mm välillä.
.338 WinMag. Barnes ttsx 225gr. Lyman Gen6
.222 Rem. V-Max 55gr Lyman Gen6
Dillonin puomivaa`alla näyttäisi saavan tasalaatuisempia latauksia. Lyman Gen6:lla ruudittaminen on kuitenkin mukavampaa, nopeampaa ja tulos on riittävän tarkkaa, eivätkä erot ole kovinkaan suuria.
Jos hakemalla hakee miinuksia, niin annostelijan puhdistaminen vie jonkin verran aikaa ainakin alkuvaiheessa ja puhdistamisen yhteydessä tuppaa ruudinjyviä kulkeutuvan sinne sun tänne pitkin latauspöytää aiheuttaen ylimääräistä siivoamista.
Erityistä tarkkuutta vaativat lataukset tulen edelleen tekemään jatkossakin puomivaa`alla. Omassa käytössäni Lyman Gen6 on kuitenkin hyvä ostos, jolle tulee varmasti käyttöä. Lyman Gen6 olisi pitänyt ostaa jo aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ostin esittelyn tuotteen Armoria-liikkeestä hintaan 299€.
TIIVISTETTYNÄ
- nopeus 2 grainia sekunnissa
- tarkkuus 0,1 grainia
- toimii verkkovirralla (mukana kolme erilaista pistokepäätä)
- häiriösuojattu mm. matkapuhelimia vastaan
- helppolukuinen kosketusnäyttö
- pieni kooltaan (vie vähän pöytätilaa)
- toimii kaikilla savuttomilla ruudeilla
