perjantai 18. toukokuuta 2018

HUSQVARNA m.146

Mauserin veljekset Paul ja Wilhelm syntyivät Saksassa 1830- luvulla. Wilhelm oli veljeään neljä vuotta vanhempi. Veljesten isä Franz Andreas Mauser oli sotilas ja sotilasuran jälkeen aseseppä. Franz Andreas Mauserilla oli yhteensä 13 lasta, joista isänsä jalanjälkiä lähtivät kulkemaan veljekset Franz, Paul ja Wilhelm. Myös muut sisarukset toimivat aseiden valmistuksen parissa, mutta ensin mainitut olivat tunnetuimpia. Franz muutti Yhdysvaltoihin Remington & Sons yrityksen palvelukseen. Paul ja Wilhelm työskentelivät Euroopassa. Paul ja Wilhelmin läpimurto tapahtui Mauser Model 71 sotilaskiväärin myötä ja veljesten yritystoiminta laajeni. Wilhelm Mauser kuoli jo vuonna 1882 48- vuotiaana, eikä ehtinyt nähdä veljensä kanssa kehittämiensä kivääreiden menestyneintä mallia.
Paul & Wilhelm Mauser
Uusi paranneltu sotilaskiväärimalli Mauser 98 hyväksyttiin Saksassa 5 päivänä huhtikuuta 1898. Kivääri saavutti suosion ympäri maailman ja tehtaan tilauskirjat täyttyivät. Mauserin veljesten tehtaiden tilat eivät riittäneet kaikkien kivääreiden tuotantoon. Kivääreitä valmistettiin lisenssillä ympäri maailman. Myös laitonta kopiointia tapahtui. Yhdysvallat kopioi ilman lupaa Mauserin teknisiä ratkaisuja omaan Springfield-sotilaskivääriinsä. Ensimmäinen maailmansota keskeytti tehtaan oikeustoimet Springfieldin valmistajia vastaan.

FN:n tehtaan tuotantoa Mauser 98 lukkolaitteiden osalta.
Belgialla on pitkä aseteollisuushistoria alkaen 1300- luvulta, jolloin historian kirjojen mukaan Liegessä valmistettiin ensimmäisiä sotatarvikkeita. Yhtenä Mauser-kivääreiden lisenssivalmistajana toimi Belgian Liegessä Fabrique Nationale d´Armes de Guerre (FN) tehdas. Tehdas oli perustettu 3.7.1889 ja samana vuonna tehdas sai ensimmäisen 150 000 Mauser 98 kivääreiden tilauksen Belgian hallitukselta. FN-tehtaalla valmistettiin myös muita Mauser-malleja eri valtioiden tilaamina. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehtaalla jatkui sotatarvikkeiden, autojen, moottoripyörien, metsästysaseiden ja patruunoiden valmistus.

Ruotsin asetehtaan Husqvarna Vapenfabriks Ab:n historia alkoi Huskvarnassa vuonna 1620. Olen jo aiemmin kirjoittanut aika kattavasti tehtaan historiasta täällä. Mauser 98 lukonkehykseen (aktioon) perustuvien metsästyskivääreiden valmistus alkoi Husqvarnan tehtaalla 1930- luvulla. Lukonkehykset tulivat tuolloin FN- tehtaalta. FN-tehtaan valmistamaa m/98 lukonkehystä tehtiin malliin 146 kaliiperissa 9,3x57 vuosina 1937-1941.

Nyt esittelyssä olevan Husqvarnan malli 146 kiväärin löysin Ylivieskan Urheilun ja Lelun nettisivuilta. Pyysin sähköpostitse lisätietoja kivääristä ja muutaman valokuvan. Myyjän kertoman mukaan ase oli tullut liikkeeseen perikunnalta. Kivääri oli ollut aktiivisella aseharrastajalla, joka oli tehnyt työuransa Sievin kenkätehtaalla. Kivääri näytti kuvien perusteella käyttämättömältä. Myyjä epäili, ettei aseella oltu ammuttu juuri ollenkaan. Päätin tehdä kivääristä kaupat. Muutaman päivän kuluttua kaupoista hain kiväärin Matkahuollosta.
Husqvarna m.146 klikkaa kuva suuremmaksi
LUKKOLAITE

Mauser on käyttänyt kahta eri lukonkehyskokoa kivääreissään, suurempaa kehystä ja pienempää. Englannin kielessä lukonkehyskoosta puhuttaessa käytetään sanoja, large ring ja small ring. Nyt esittelyssä oleva Husqvarnan 146 kivääri on suuremmalla kehyskoolla. Husqvarna käytti kahta FN-lukkolaitetta kivääreissään: vanhempaa ja uudempaa. Tässä kiväärissä on vanhempi lukkolaite.
Husqvarna m.146 M98 large ring 9,3x57
Lukonkehyksen etuosa on työntömitalla mitattuna halkaisijaltaan 35,90 mm. Lukonkehyksen pituus on mittanauhalla mitattuna noin 220 mm. Lukonkehyksen patruunaukko on 34,24 mm pitkä aukon etuosasta patruunasiteen syöttöaukkoon mitattuna.

Lukonkehyksen vasemmalta puolelta löytyy lukonpidätin, sekä peukaloaukko helpottamaan patruunoiden syöttämistä makasiiniin patruunasiteen avulla. Vasemmalta puolelta löytyy myös Belgian tarkastusleimat.

Lukonkehyksen alapuolelta löytyy laukaisulaite ja aseen valmistusnumero, jonka perusteella ase on valmistettu vuosien 1938 ja 1939 välillä. Valmistusnumeron vieressä on kehyksen rekyylinvastin. Lukonkehys (kokonaisuutena lukkolaite) kiinnittyy tukkiin kahdella läpiruuvilla.

Lukko on pituudeltaan 196 mm. Lukkorungon pituus on 160 mm ja  ja se on 17,80 mm halkaisijaltaan. Lukossa on kolme sulkuolkaa, joista kaksi sijaitsee lukon etuosassa ja yksi takana. Lukkorungosta löytyy kaksi kaasureikää mahdollisen patruunan nallirikosta johtuvien palokaasujen ohjaamiseksi poispäin ampujasta. Lukkorungon sivulla on 108 mm pitkä sivulevy, jonka pääty toimii hylsyn ulosvetokyntenä.

Husqvarna m.146 M98 lukko.
Lukon siipivarmistin on kolmiasentoinen ja se sijaitsee lukon takana. Kun varmistimen siipi käännetään vasemmalle on ase varmistamaton. Kun siipi käännetään keskelle yläasentoon on ase varmistettuna, mutta lukon saa avattua ja suljettua. Kun varmistimen siipi käännetään oikealle on lukko lukittu ja ase on varmistettu.

Iskuri osineen ja lukkorunko
Lukko puretaan siten, että lukko viritetään, siipivarmistin siirretään keskiasentoon ja vedetään lukko pois lukonkehyksestä. Painetaan lukon kammen vieressä olevaa peräkappaleen nastaa ja pyöritetään peräkappale irti lukkorungosta. Alla video lukon varmistimesta ja lukon purkamisesta kahteen osaan.


Kiväärin laukaisulaite on hyvin yksinkertainen vailla laukaisuvastuksen säätömahdollisuutta. Laukaisussa on selkeä etuveto laukaisukynnykseen. Laukaisuvastus on noin 1,5 kg. Laukaisulaite on kiinni lukonkehyksessä yhdellä läpitapilla.

Kiinteä patruunamakasiini.
Kiväärissä on viiden patruunan kiinteä jousikuormitteinen patruunamakasiini. Makasiinin pohja on avattavissa ainoastaan työkalua käyttäen. Makasiinin pohjan saa irti liipasinkaaren edessä olevassa kolossa olevaa nastaa painamalla ja samanaikaisesti makasiinin pohjaa taaksepäin työntämällä.

PIIPPU

Kiväärin mustattu piippu on kierteellä kiinni lukonkehyksessä. Piippu on näkyvältä osaaltaan kehyksen reunaan asti mittanauhalla mitattuna 600 mm pitkä. Iskupohjaan asti mitattuna 619 mm pitkä. Piipussa on kuusi oikealle kiertyvää rihlaa. Rihlannousu on 14 tuumaa.

Piipun vasemmalta puolelta kehyksen vierestä löytyy aseen valmistusnumero. Piippuun on juottamalla kiinnitetty kiväärin mekaaniset avotähtäimet, sekä hihnalenkin piippurengas. Etutähtäimen pallojyvä on suojattu ja asennettu kiinteästi vailla säätömahdollisuutta. Takatatähtäintä voi siirtää sivusuunnassa iskemällä tähtäintä varovasti haluttuun suuntaan. Takatähtäimen hahlo on kiinnitetty alustan jyrsittyyn uraan.

TUKKI

Kiväärin tukki on pähkinäpuuta ja tukkimateriaali on Ranskasta. Tukki on valmistettu käsityönä alusta loppuun Husqvarnan tehtaalla.
Husqvarna m.146 9,3x57 tukki
Tukki on siro ja kevyt. Tukin vetopituus on 375 mm. Tukki on selvästi suunniteltu sen ajan mukaisesti, eli avotähtäinkäyttöä varten. Avotähtäimien käytön takia perän pudotus on jyrkkä verrattuna nykyaikaisiin metsästyskivääreihin. Tukin kapea etuosa on varustettu schnapel-kärjellä.

Tukin schnapel-kärki
Tukin pistoolikahvan otepinnat on karhennettu. Tukin etuosassa ei ole karhennuksia. Tukin pistoolikahvan päätypalana on musta bakeliittipala.

Pistoolikahvan karhennukset.
Perälevy on samaa mustaa bakeliittia, johon on painettu Husqvarna tehtaan logo ja poikittainen karhennus. Perälevy on kiinni tukissa kahdella talttaruuvilla.

Perälevy tehtaan logolla.
Tukin takaosaan on kiinnitetty hihnalenkki. Toinen hihnalenkki oli kiväärin piipussa, ei tukissa. Tukki on pedattu ja käsitelty Danish Oililla, sekä lopuksi vahattu Promaakarin tukkivahalla.

LOPUKSI

Radalla kiväärillä ammuttaessa on kivääri syöttänyt ja poistanut ammutut 9,3x57 patruunat häiriöttä. Kiväärillä tulee 100 metrin matkalla tähdätä kohteen alle. Muuten osumat ovat 15-16 gramman luodeilla ylävoittoisia. 9,3x57 patruunoita ammuttaessa on rekyyli suhteellisen mieto. Kiväärin kaliiperista, luodeista ja latausresepteistä lisää kesän aikana. Alla lyhyt video hirviradalla harjoittelusta.



Kun verrataan Mauser 98 sotilaskiväärin lukonkehystä tämän päivän Mauser 98 tyyppisiin metsästyskivääreihin, niin huomaa ainakin, että metsästyskivääreiden lukonkehyksistä puuttuu sotilaskivääristä tuttu patruunasiteen syöttöaukko ja lukonkehyksen vasemmalla puolella sijaitseva peukaloaukko. Lukkolaitteesta puhuttaessa on toki paljon muitakin muutoksia. Siipivarmistin on nykyaseissa siirretty kiväärin lukonkehyksen sivulle pois tähtäinkiikarin tieltä ja helpommin käytettäväksi.

Mauser 98 sotilaskiväärin lukkolaite on aikojen saatossa todettu kestävyydeltään vahvaksi ja kontrolloidun patruunan syötön takia luotettavaksi. Mauser 98 sotilaskivääreiden lukkolaitteita käytetään usein custom-aseiden rakennusaihioina. Kiväärit on monesti suunniteltu vaarallisen suurriistan metsästykseen. Tämä kivääri tulee mukaan sorkkariistajahtiin, jossa ampumaetäisyydet ovat lyhyitä.

Kivääriä en ryhdy kustomoimaan, vaan aion pitää kiväärin alkuperäisessä asussaan. Omistan kuitenkin toisen Husqvarna m.146 kiväärin, joka on jälkeenpäin muutettu 9,3x62 kaliiperiin. Kyseisen kiväärin osalta aloitan jossain vaiheessa rakennusprojektin ja tarkoitus olisi tehdä projektista oma juttuaihe.

Vanhoissa metsästyskivääreissä on omanlaista hohtoa ja ne miellyttävät enemmän silmääni, kuin monet nykyaikaiset "steriilit" sarjatuotantoaseet. Aseiden esteettisyys tai sen puute on toki enemmänkin mielipideasia ja mielipiteitä on yhtä monta kuin alan harrastajia. Vanhan avotähtäimillä varustetun kiväärin rajoitteet tulee kuitenkin hyväksyä ja mukauttaa metsästys siten, että kiväärin puutteet on huomioitu. Metsästyspäivä perinneaseella on mukavaa vaihtelua normaalin jahtiin.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O. ja Rheinmetall Defence (Waffenmuseum Oberndorf )
Videot; P.O.

Käytetyt lähteet; Mauser Bolt Rifles third edition(Ludwig Olson) kirja, ARS MECHANICA The Ultimate FN book kirja, Husqvarna Jaktvapen 1870-1977 kirja ja C.I.P.


maanantai 2. huhtikuuta 2018

Haulikon kunnostaminen.

Yleensä olen kunnostanut perusteellisemmin vanhempia haulikoita. Tällä kertaa kunnostan neljä vuotta vanhan haulikon. Otsikko voisi olla myös haulikon tuunaaminen. Aiemmassa haulikkoesittelyssä toin esille muutamia havaitsemiani vikoja.

Havaitsemani viat pyrin korjaamaan uudella tukin öljypinnalla ja metalliosien pesulla ja öljyämisellä. Haulikon tehtaalla tehdyn lakkapinnan valumat aiheuttivat hankaumia haulikon piippuparin metalliosiin. Päätin poistaa haulikon lakkapinnan ja korvata puhdistetun pinnan Danish Oililla.

Ensimmäiseksi haulikon puuosat tulee irrottaa metalliosista. Kyseinen toimenpide kannattaa tehdä huolella ja oikeilla työvälineillä. Haulikon runko tulee tukea huolellisesti esimerkiksi ruuvipenkissä. Ruuvipenkkiin tulee laittaa ylimääräiset pehmeät leuat, jotka eivät vahingoita aseen lukkokehystä, mutta pitävät kuitenkin aseen tiukasti paikoillaan. Haulikon perän alle kannattaa laittaa myös jotain tukevaa, ettei perä luiskahda ruuveja irrottaessa. Tällä kertaa ruuvipenkkiä ei tarvinnut kiinnittää alustaansa.

Haulikon tukin irrottaminen
Irrotettaviin ruuveihin voi lisätä ennen irroittamista öljyä ja antaa öljyn vaikuttaa hetken aikaa. Ruuvien irrottamisessa tulee käyttää oikeanlaisia ruuvimeisselin talttapäitä. Mielellään tähän tarkoitukseen suunniteltuja asesepän työvälineitä. Ruuveja avatessa voi käyttää omaa painoa apuna ja varmistua siitä, ettei meisselin pää lipsu ruuvin kannassa ja riko ruuvien uraa.

Vanhoissa haulikoissa on erilaisia tukin kiinnitysratkaisuja. Monessa haulikossa on myös haulikon piippujen avausvivun alla yksi ruuvi. Helpoimmalla pääsee, jos haulikon kehys on vain yhden läpipultin varassa kiinni. Tuolloin ei tarvitse irrottaa muuta kuin perälevyn ruuvit, jonka jälkeen pääsee käsiksi kiinnityspulttiin.

Puu- ja metalliosat irrotettuna.
Metalliosien irrottamisen jälkeen poistin haulikon puuosista vanhan lakkapinnan NitroMorsilla. Aineen levitin puupinnalle puhtaalla maalipensselillä ja annoin vaikuttaa noin 15 minuuttia. Kuplivan vanhan lakkapinnan kaavin pois muovilastalla ja juuresharjalla. Puuosien karhennukset puhdistin juures- ja hammasharjalla. Kaapimisen jälkeen pesu vedellä ja pinnan tarkastus. Uusin käsittelyn niin monta kertaa, ettei vanhaa lakkaa enää näkynyt puun pinnalla.

Aineet ja välineet vanhan lakkapinnan poistamiseen.
Vanhan lakkapinnan poistamisen jälkeen suojasin maalarinteipillä etu- ja takatukin karhennukset. Kyseessä oli tällä kertaa sen verran uusi haulikko, ettei puuosien pinnassa ollut kolhuja havaittavissa. Pelkkä kevyt hionta kahdella eri hienojakoisella hiomapaperin raekoolla riitti tähän tukkiin.

PUUOSIEN KOHTIA, JOTKA OVAT YHTEYDESSÄ METALLIIN EI SAA HIOA! (metalli- ja puuosien sovitukset menevät pilalle)

Hionnassa kannattaa käyttää hiontatyynyä, jotta hiontajälki on mahdollisimman tasaista. Alla mielestäni hyvä Midway Usan video, jossa Larry Potterfield näyttää esimerkin puuosien hiomisesta.


Hionnan jälkeen aloitin öljyämisen. Puun pinta imi öljyä alkuvaiheessa hyvinkin hanakasti ja puun pinta kuivui nopeasti. Päivien ja öljyämisen edetessä myös kuivuminen hidastui. Danish Oil on mielestäni helppokäyttöinen öljy ja antaa paremmin anteeksi mahdolliset virheet verrattuna esimerkiksi Tru-Oiliin. Ohessa linkki aiempaan juttuuni aseen puuosien öljyämisestä.

Tukin öljyäminen Danish Oililla.
Puutukkien öljyämiseen ja öljyn levittämiseen on monenlaisia tapoja. Kokeilin tällä kertaa kankaalla levittämisen lisäksi öljyn levittämistä teräsvillalla hiomalla, sekä öljyä reilusti käsin levittämällä. Havaitsin kuitenkin, että myös Danish Oilia käytettäessä kannattaa pysyä öljyn käytössä kohtuudessa.

Öljyn kuivuttua, ennen uuden öljypinnan levittämistä, tulee tukin pinnalle nousseet karheat kohdat hioa 000- tai 0000-teräsvillalla. Teräsvillalla hiomisen jälkeen hiontapölyt kannattaa poistaa esimerkiksi imurilla, johon on kiinnitetty harjasuuosa. Tukin otepintojen karhennukset voi puhdistaa myös puhtaalla pehmeällä harjalla.

Hionta- ja hiontapölynpoistovälineet.
Samalla kun haulikon puuosat saivat uuden öljypinnan, liuotin metalliosia lamppuöljyssä. Metalliosia voi liuottaa myös esimerkiksi dieselöljyssä, mutta tähän hätään löysin kellaristani vain lamppuöljyä. Liuottamisen jälkeen tein vielä pesun haulikon metalliosille ultraäänipesurissa. Lukkokehys ei mahtunut Lidlin reilun 20 euron hintaiseen pesuriin kokonaan, mutta pesujen välissä käänsin lukkokehyksen pesemättömän puolen vuorostaan pesukaukaloon.

Metalliosien pesu ultraäänipesurissa
Metalliosien liuottamisella ja pesulla toivon oikean puoleisen iskuripiikin toiminnan palautuvan normaaliksi. Samalla saan liuottamisen ja pesun jälkeen öljyttyä lukkokehyksen sisäosat laadukkaalla aseöljyllä.

Metalliosien kuivattelua ja öljyäminen pesun jälkeen.
Puuosien öljyämisen jälkeen levitin tukin pinnalle Napierin öljytukin kiillotusainetta ja annoin tukin kuivahtaa reilun vuorokauden. Kuivumisen jälkeen vahasin puupinnat nestemäisellä Birchwood Caseyn vahalla. Samalla vahalla vahasin päältä päin myös haulikon puhdistetut metalliosat. Tukin perälevyn vahasin AutoGlymin Bumbercare-vahalla, joka on tarkoitettu autojen puskurien ja mustien muoviosien hoitamiseen.

Tukin vahaaminen Promaakarin tukkivahalla
Tukille annoin kuitenkin lopullisen vahapinnan Promaakarin tukkivahalla. Promaakarin tukkivaha on kiinteämpää ja hivenen työläämpää käyttää verrattuna Birchwoodin Caseyn vahaan, mutta vahan levittämisen vaiva palkitsee käyttäjän kestävämmällä ja kiiltävämmällä suojapinnalla. Promaakarin ohjeiden mukaan tukkivahaa kannattaa hivenen lämmittää ennen vahan levittämistä puupinnalle. Lämmitin purkissa olevaa tukkivahaa hiustenkuivaajalla. Vahan levittämisen jälkeen kiillotin tukin vahvalla puuvillakankaalla. Vahaus kannattaa toistaa seuraavana päivänä. Lopputulos on hieno.

Lopputulos
Tukin pinta vaaleni uuden öljypinnan myötä ja puun luonnollinen väri tuli paremmin esille. Tällä kertaa tukin öljyämisessä käytin Danish Oilia. Seuraavalla kerralla saatan käyttää eri tukkiöljyä ja työskentelytapaa. Öljyn levittäminen sienellä on vielä kokeilematta.
Etutukki öljyämisen ja vahauksen jälkeen.
Oikean puoleisen iskuripiikin toiminta parani liuottamisen ja pesun myötä. Nyt piiput saa helpommin auki, mutta Federalin ammuttu magnum-patruunan hylsy jarruttaa vielä hivenen piippuparin avaamista. Saattaa olla, että käytän haulikon iskuripiikin osalta vielä asesepällä hienosäädössä. Metalliosien öljyämisen ja vahaamisen jälkeen laitoin Tetra Gunin aserasvaa metallien kitkapintoihin. Huollettu ja uuden öljy- ja vahapinnan saanut haulikko on nyt valmiina alkavaan rata- ja jahtikauteen.

Teksti ja kuvat; P.O.
Video; Midway Usa


keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Rinnakkaispiippuinen haulikko CZ-USA Bobwhite 20/76.

Tsekkiläisen CZ (Ceska Zbrojovka) asetehtaan perusta luotiin 27.6.1936. Yhtiö sai alkunsa sen aikaisen hallinnon tarpeesta valmistaa taisteluvälineitä maan hallitukselle. Omistajavaihdoksia ja organisaatiomuutoksia asetehdas on kokenut olemassaolonsa aikana yhteensä kuusi kertaa. Toisen maailmansodan jälkeen asetehtaan toiminnasta päätti kommunistihallinto. Organisaatiomuutoksia tehtaalla tapahtui eniten kommunistihallinnon aikana.
Tehtaan mainos vuodelta 1939
CZ-asetehdas valmistaa ampuma-aseita lainvalvontaviranomaisille, sotilaille, urheiluampujille ja metsästäjille. Tunnetuimpia tuotteita suomalaisille ammunnan harrastajille on Cz-pistoolit mallit 75 ja 85. Metsästäjille CZ-tehdas on valmistanut muun muassa 60-luvulla kohtuuhintaisia rinnakkaispiippuisia sivulukkohaulikoita. Tunnetuimpia tuotteita taitaa olla metsästäjien keskuudessa kuitenkin metsästyskiväärit ja pienoiskiväärit. Aiemmin omistin CZ-American pienriistakiväärin kaliiperissa .222 Rem. Kivääri oli hintalaatusuhteeltaan hyvä ostos ja muutaman teerenkin sain pudotettua puun oksalta - ohilaukauksia unohtamatta.

CZ:n valmistamat haulikot eivät kuitenkaan ole niin tunnettuja, kuin tehtaan valmistamat kiväärit ja pistoolit. Tämän päivän haulikkovalmistajana CZ on kuitenkin vahvistanut markkinoitaan, varsinkin Yhdysvalloissa. Haulikkojen valmistus tehdään muualla kuin Tsekeissä. Haulikot valmistetaan Turkissa Huglun tehtailla. Huglun nimi ja logo löytyvät haulikoiden piipuista. CZ ei pyri peittelemään aseiden valmistusta Turkissa. Haulikot on suunniteltu Yhdysvaltojen markkinoille ja haulikoiden suunnittelussa on vahva CZ-USA:n kädenjälki.

Huglun asetehdas sijaitsee Turkissa Vähä-Aasiassa Anatolian niemimaalla Huglun kaupungissa. Monen metsästysaseita valmistavan asetehtaan historia on saanut alkunsa sodasta tai sen uhasta. Sama pätee myös Huglun asetehtaan historiaan. Tehtaan historia alkoi vuonna 1914, jolloin alkoi myös ensimmäinen maailmansota. Turkki oli tuolloin Osmanien valtakunta ja liittoutuneena yhdessä  Saksan Keisarikunnan, Itävalta-Unkarin ja Bulgarian kanssa.
Huglu-haulikoiden esittelyä vuosien takaa
Suomessa turkkilaiset metsästysaseet ovat pääsääntöisesti edullisemman luokan käyttöaseita. Edullisuus ja laatu eivät aina kulje käsikädessä. Huglu mainostaa tehtaan panostaneen konekannan ja työtapojen modernisointiin, sekä ympäristöasioiden ja ennen kaikkea turvallisuuden huomionottamiseen tehdasympäristössä ja valmistetuissa tuotteissa. Huglu käyttää tehdastoiminnassa ISO 9001-laadunhallintajärjestelmää.
Huglun tämän päivän premium-tuotantoa
Turkki ei ole mukana C.I.P. asetarkastusjärjestelmässä, jonka takia aseet tarkastetaan ja tarkastusleimataan Tsekeissä. Nyt esittelyssä oleva ase on valmistettu Yhdysvaltojen upland-metsästäjien tarpeita ajatellen.

CZ-USA Bobwhite 20/76

Löysin esittelyssä olevan haulikon Euroaseen nettisivuilta. 20-kaliiperin haulikko näytti kuvan perusteella kevyeltä ja sirolta. Lisäksi haulikon mukana tulisi viisi vaihtosupistajaa. 390 euron hintakaan ei päätä huimannut. Myyjä ilmoitti aseen kunnon olevan uutta vastaava. Ainoa miinus myyjän mielestä oli nylpätyt ruuvien päät lukkokehyksessä. Ase oli ilmeisesti avattu aiemman omistajan toimesta. Myyjän kanssa sovimme, että voin koeampua haulikon ennen ostopäätöstä. Koeammunnan jälkeen teimme haulikosta kaupat.
CZ-USA Bobwhite 20/76
Kuten aiemmin mainitsin, niin CZ-USA Bobwhite haulikko on suunniteltu yhdysvaltalaisia metsästäjiä silmällä pitäen. Bobwhite nimi tulee pohjoisamerikkalaisesta riistalinnusta, peltoviiriäisestä (Colinus virgianus). Bobwhite haulikkomallin tuotanto lopetettiin vuonna 2015. CZ valmistuttaa kuitenkin edelleen rinnakkaispiippuisia haulikoita Huglun tehtaalla. Tätä kirjoittaessa tuotannossa on mallit Sharp-Tail ja Hammer. Molemmista malleista on lisäksi eri versioita.

HAULIKON RAKENNE

Laatikkolukkoisen haulikon kokonaispituus on 114,5 cm. Haulikko painaa 3 kg. Ihan kevyin 20-kaliiperin haulikko ei siis ole kyseessä. Esimerkiksi omistamani 16-kaliiperinen J.P. Sauer&Sohn rinnakkaispiippuinen haulikko painaa 2,8 kg.

Haulikon kromatun piippuparin pituus on 28 tuumaa eli 71 cm. Haulikon piipun mustaus näyttää hyvin tehdyltä. Tähtäinkiskon leveys on 10-7 mm välillä. Tähtäitäinkisko kapenee piipun etupäähän mentäessä. Tähtäinkisko on karhennettu. Piipun päässä tähtäinkiskon päällä on tähtäämistä helpottava messinkijyvä.
Piippuparin merkinnät
Piipuissa on vaihdettavat supistajat, joita on viisi kappaletta (F, IM, M, IC ja C). Etutukin alta löytyy piippuparin vasemman piipun merkinnöistä kaliiperi 20-76, 16,1 (piipun sisähalkaisijamitta), SAE 4140 (seosteräsmerkintä) ja made in Turkey. Oikean piipun alapuolelta löytyy merkinnät 20-76, 15,9, SAE 4140, HUGLU ja tehtaan logo, sekä kaliiperimerkintä 20 ga 3". Suomeen tuoduissa malleissa on piippuun kiinnitetty hihnalenkit pidikkeineen.

Monoblock
Piippupari on kiinnitetty takaa monoblockiin. Liitoskohdassa on pallokaiverrukset. Patruunat ja hylsyt poistuvat ulostyöntäjällä. Ulostyöntäjän kiinnitys on perinteisesti ruuvilla. Ulostyöntäjän yläpuolella piippujen välissä on Greener-sulkutapin (ristitapin) reikä. Ulostyöntäjän alapuolelta löytyy piippujen sulkujärjestelmän lukitukseen tarvittavat sulkuharkot. Sulkuharkkoja on yhteensä kaksi kappaletta. Etummaisesta harkosta löytyy niveltapin ura. Sulkuharkkojen vierestä löytyy C.I.P.-tarkastusleimat, sekä aseen sarjanumero.

Kirjokarkaisu ja kaiverrukset
Haulikon lukkokehyksessä (baskyyli) on alasulku ja Greener-tappi. Maahantuojan tehtaalta tekemien selvitysten mukaan lukkokehys on kirjokarkaistu perinteisellä lämpökäsittelyllä. Kirjokarkaisu on haulikossa tyylikkäästi toteutettu. Lukkokehyksen kaiverrukset ovat hillittyjä.

Iskupohja
Iskupohjassa, iskurireikien kohdalta lähtee viistosti alas urat, joiden tarkoituksena on mahdollisessa nallirikkotilanteessa ohjata palokaasut pois päin ampujasta. Lukkokehyksen edestä löytyy haulikon kaksi viritysvipua. Viritysvivut ovat yhteydessä etutukin koloihin. Viritysvipujen takaa sulkupalkin vierestä löytyy haulikon sarjanumero, jonka perusteella haulikko on valmistettu vuonna 2014.
Haulikko alapuolelta.
Lukkokehyksen alapuolelta löytyy haulikon mallimerkintä Bobwhite, sekä lukkokehyksen kaksi ruuvia. Liipaisinkaari on edestä kiinni lukkokehyksessä kierteellä. Häntäosa on kiinnitetty tukkiin kahdella talttaruuvilla. Häntäosa jatkuu perinteisesti tukkiin upotettuna. Lukkokehyksessä sijaitseva varmistin on manuaalinen.

Lukkokehys irrotettuna tukista.
Laukaisujärjestelmä on kahdella liipaisimella. Etummaisesta laukeaa haulikon oikea piippu ja takimmaisesta liipaisimesta vasen piippu. Laukaisuvastus on hivenen jäykkä. Lukkokehys kiinnittyy tukkiin läpipultilla. 12 mm pulttiin pääsee käsiksi irrottamalla ensin tukin perälevyn.

Englantilainen suora tukki 
Haulikon tukin kaula on suora, niin sanottu englantilaismallinen. Etu- ja takatukin materiaali on turkkilaista pähkinäpuuta. Tukki on tehtaalla lakattu. Käsin tehtyjen karhennuksien jako tukissa on 20 uraa tuumalla. Tukin vetopituus on 37 cm. Takatukin kumiperälevy kiinnittyy tukkiin kahdella ruuvilla. Perälevy on joustavaa kumia. Yläosastaan perälevy on kumin sijasta 25 mm matkalta kovempaa ja liukkaampaa muovia. Tämä on hyvä ratkaisu, koska sillä vähennetään perän takertumista vaatteisiin aseen nopeissa nostotilanteissa. Puu- ja metalliosien sovituksissa ei ole huomautettavaa.

Etutukki on perinteistä mallia. Avausvivun molemmin puolin löytyy karhennukset. Etutukki on lievällä Schnabel-kärjellä varustettu. Etutukin metallirunko on kiinnitetty puuosaan yhdellä talttaruuvilla ja kahdella torx-ruuvilla. Ostaessani haulikon oli etutukin ulostyöntimen vipu hivenen ruostunut. Etutukin sisäpuolella on tehtaan tukin lakkakäsittelystä syntyneitä valumia. Kovettuneet valumajäljet ovat aiheuttaneet piipun ja etutukin yhtymäkohtaan piipun pinnan mustaukseen hankausjälkiä.

RADALLA

CZ-USA suosittelee käyttöohjeessa vaihtosupistajien käyttöä seuraavasti: F-supistajaa kalkkunajahtiin, IM-supistajaa vesilinnustukseen, M-supistajaa vesi- ja kanalinnustukseen, IC-supistajaa kanalinnustukseen ja C-supistajaa kanalinnustukseen.
CZ-USA:n vaihtosupistajat
Koeammuin haulikon ennen ostopäätöstä IC- ja IM-supistajilla. Ensin ammuin kiekkopatruunoilla tuelta 10 metristä tarkastaakseni osuuko piipuilla sinne mihin tähdätään. Osunta oli oikealla piipulla kohdallaan kuten pitääkin. Vasemman piipun osumakeskipiste oli tähtäyspisteestä hivenen alla oikealla.

Kiekkopatruunoilla ampumisen jälkeen mittasin laseretäisyysmittarilla etäisyyden 21 metriin 120 x 120 cm kokoisesta maalitaulusta. Ammuin kolme testipatruunaa oikealla piipulla, jossa oli IC-vaihtosupistaja. Koeammuttavat patruunamerkit olivat Hull High Pheasant 20/70 30 g:n latauksella ja nro 5 (2,8 mm) haulikoolla, B&P:n F2 Classic 20/70 26 g:n latauksella ja nro 5 (2,9 mm) haulikoolla, sekä Federalin Prairie Storm 20/76 34 g:n latauksella ja nro 6 (2,9 mm) haulikoolla.
Koeammuttavat patruunat 20/70 ja 20/76
Seuraavaksi mittasin etäisyyden 35 metriin ja suoritin koeammunnan tuelta samoilla patruunoilla, kuin aiemmin 21 metristä.  Ammuttaessa haulikon oikealla piipulla Federalin magnum-patruunaa,  haulikon piiput jumiutuivat. Haulikko oli purettava. Piipun puhdistuspuikolla poistin ammutun patruunan hylsyn. Oikean puoleinen iskurinpiikki työntyi sen verran syvälle hylsyn nalliin palautumatta, ettei piippu auennut ilman kunnon vipuvoimaa. Kyseinen ongelma ilmaantui pelkästään Federalin 20/76 Prairie Storm-patruunaa ammuttaessa.

35 metristä IM-supistajalla ammuttaessa Federalin Prarie Storm patruunalla aukkoja tuli 75 cm:n ympyrään kaksi kappaletta. Osumakeskipiste oli alhaalla oikealla. Oikealla piipulla ammuttaessa supistajana oli IC-supistaja ja aukkoja vain yksi!  Koeammutut osumakuviot ja prosentit löydät Koeammunta.netistä haulla CZ-USA HUGLUKoeammunta.netissä olen merkinnyt haulikon valmistusvuoden vahingossa väärin (2013). Haulikon oikea valmistusvuosi on 2014.

LOPUKSI

Käytetyn haulikon ostamisessa on aina omat riskinsä. Haulikon myyjä kertoi lukkokehyksen ruuveista ja epäili, että haulikkoa on aiemmin takuukorjailtu. Koeammunnan jälkeen päätin kuitenkin ottaa riskin ja tehdä aseesta kaupat. Oikean puoleinen iskuri vaatii mahdollisesti asesepän korjauksen, jotta myös Federalin magnum-patruuna toimii aseessa niin kuin pitää. 20/70 patruunat toimivat haulikossa ongelmitta. 

Ennen aseseppää kokeilen kuitenkin halvinta testiä. Laitan aseen lukkokehyksen ultraäänipesuriin, jotta mahdolliset iskurinpiikin reiässä olevat epäpuhtaudet poistuisivat ja iskurinpiikki pääsisi paremmin liikkumaan reiässään. Samalla kun metalliosat on irrotettu puuosista, poistan tukista tehtaan lakkapinnan ja käsittelen tukin Danish Oililla. 

Haulikon jäykkä laukaisu saisi olla parempi. Vaikka kyseessä on suht uusi ja lähes käyttämätön haulikko, niin siitä huolimatta muutamissa kohdin oli jo pintaruostetta. Se tosin saattaa johtua aseen aiempien omistajien huollon laiminlyönnistä. Mahdollinen rautaosien ruosteherkkyys selviää paremmin tulevaisuudessa.

Joitain varaosia ei maahantuojalla enää ole kyseiseen haulikkoon, kuten esimerkiksi lukkokehyksen pohjaruuveja. Lilja-merkintää haulikossa ei ole. Maahantuoja ilmoitti kuitenkin, että aseella voi ampua väljemmillä supistajilla pienemmän koon teräshauleja. 

Haulikko on rinnakkaispiippuiseksi tasapainoinen ja miellyttävä ammuttava. Haulikon normaalia 20-kaliiperista haulikkoa painavampi rakenne saattaa olla yhtenä osasyynä kohtuullisen hyvään ammuttavuuteen. Aseen painopiste on aseen lukkokehyksen alueella, ampujan käsien välissä - ei liian edessä eikä liian takana. 

Parhaimman osumakuvion sai Federalin Prairie Storm-patruunalla. Federalin patruunan haulikupin toimintatapa verrattuna muihin koeampumiin patruunoihin antaa tässä haulikossa erittäin tasaisia haulikuvioita. Myös jahtitilanteessa huomasi Federalin patruunoiden hyvän toimivuuden. Fasaanit ammuin Federalin patruunoilla. Prairie Storm-patruunoita täytyy koeampua vielä väljemmällä C-supistajalla. 

Haulikon ostaminen Euroaseesta oli miellyttävä kokemus. Haulikko oli juuri sellainen, kuin myyjä  kuvaili ja sen sai koeampua ennen ostopäätöstä. Vaikka esittelyn haulikkoa ei enää valmisteta, niin haulikon maahantuoja Aseliike Remes on tehnyt mallikkaasti selvitystyötä esittämiini kysymyksiin. Lakkapintaa lukuunottamatta haulikon työnjälki on yllättävän hyvä. Muutamat havaitsemani viat haulikossa täytyy kuitenkin korjata. Haulikon kunnostamisesta lisää huhtikuussa.


Bobwhite 20/76 ja fasaanit.
Jahtiosioon pääset tästä linkistä.


Teksti; P.O.
Kuvat; CZHuglu ja P.O.

Lähteet; CZ:n ja Huglun kotisivut.



sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Kivääriuutuuksia vuodelle 2018.

Uusia kiväärimalleja näyttäisi olevan tälle vuodelle runsaasti tarjolla. Aseuutuuksien yhtenä trendinä jatkuu edelleen aiemmista vuosista tutut teemat mm. kivääritukkien säädeltävyys ja kivääreiden erilaiset väri- ja pinnoitevaihtoehdot.

Kiväärien ja tarviketukkien valmistajilla on tänä päivänä tuotannossa  useita erimallisia säädettäviä tukkeja. Säädettävissä tukeissa pystytään muuttamaan mm. vetopituutta, poskituen korkeutta ja otepintoja, sekä kiväärin kantotapaa tai ampumista tuelta. Kivääritukkien teknistä kehitystä ei kuitenkaan aina näe ulkoisesti.

Tukin rakenteen sisältä saattaa löytyä mielenkiintoisia teknisiä ratkaisuja. On alumiinipetauksia ja -ruotoja, jotka tukevoittavat tukin rakennetta ja tekevät kiväärin piipusta vapaasti värähtelevän. Tuote-esimerkkeinä mm. Sakon, Bergaran (B14 HMR), Archangel Precision valmisteet ja monia muita. Alumiinisia ja erilaisia muita tukin rakenteita vahvistavia materiaaleja löytyy toki myös tukin ulkopuolelta, riippuen tietenkin siitä mihin tarkoitukseen kivääriä käytetään. Harvemmin näitä kiväärin tukin tukirakenteita on nähty perinteisissä pähkinäpuisissa kivääritukeissa. Nyt sellainenkin on tarjolla. Aloitetaan kivääriuutuuksien esittely hintahaitarin ylimmästä päästä.

Purdey Mauser-98 Chassis System
Purdey on julkistanut oman uutuusmallinsa vuodelle 2018. Mauser-98 pulttilukkokivääri on valmistettu kaikilta osin Isossa-Britanniassa. Kiväärin piipputeräs tulee Ruotsista. Uutta kyseisessä kiväärissä on titaniumista valmistettu tuki-ja petausrakenne (The Purdey Chassis System) kiväärin tukkiin. Purdey mainostaa kivääriä erittäin tarkaksi vapaasti värähtelevällä piipulla. Käsityönä tehdyn kiväärin toimitusaika on noin puoli vuotta ja hinnat alkaen 25 000 puntaa + arvonlisävero.

Savage 110 Accufit
Savagen yksi useista uutuuksista vuodelle 2018 on Savage 110 Accufit kiväärisarja. Kivääreissä on säädettävä tukki vetopituudelle ja tukinharjan korkeudelle. Pistoolikahvan ja etutukin otepinnat on myös uudistettu. Tukin säädeltävyys toteutetaan eri mittaisilla paloilla. Tukin harjan (comp) korkeuden säätöön löytyy viisi eri kokoista säätöpalaa ja vetopituuden säätöä varten neljä eri kokoista säätöpalaa.

Bergara HMR PRO
Espanjalainen Bergara on laajentanut kiväärivalikoimaansa ja markkinoi kivääreitään voimakkaasti varsinkin Yhdysvalloissa. Bergara on saanut piippujen valmistamiseen oppia yhdysvaltalaiselta piipunvalmistajalta Shileniltä. Suomeen Bergaran kivääreitä on tuotu maahan mm. vaihtopiippukivääriversioina, sekä kiinteäpiippuista mallia B14. Hinnat kyseisissä kivääreissä on varsin kohtuulliset. Yhdysvalloissa yksi uusimmista malleista säädettävällä tukilla on HMR PRO.

X-Bolt Hell`s Canyon Speed Long Range McMillan.
Browningilta nostan esille päivitetyn Browning X-Bolt Hell`s Canyon kiväärin. Uutta kiväärissä on vuodelle 2018 A-TACS AU (Arid/Urban) maastoväri, kiväärin tactical-tukista modifioitu metsästystukki, metallipintojen Cerakote-pinnoite ja kiväärin suujarru.

Tikka T1x MTR
Lopuksi täytyy tietenkin nostaa esille myös kotimaista uutta tuotantoa. Tikan ensimmäisen tämän päivän pienoiskiväärimallin T1x MTR. Tikka T1x ja T3x:n malleilla on yhteisiä piirteitä mm. lukonkehyskoossa ja pistoolikahvojen vaihdettavuudella. Myös jotkin T3x:n tukit käy Tikan T1x malliin. Pienoiskiväärissä on Tikka T3:n laukaisulaite. Pienoiskivääriä saa kahdella piipunpituudella kaliipereissa .22 lr ja .17 HMR. Pienoiskivääri on varustettu 10 patruunan lippaalla. Tämä tuote saattaa olla Sakolle myyntimenestys. "Homer" kaliiperin versiona tuote on ainakin allekirjoittaneen mielestä mielenkiintoinen uutuus. Tikan T1x-malli on ennakkotilattavissa hintaan 549€. 

Teksti; P.O.
Kuvat valmistajien.


torstai 1. helmikuuta 2018

Sako L 461 Vixen .222 Rem.

Tällä kertaa pääsen esittelemään Sakon vanhempaa tuotantoa. Vanhat aseet ovat mielenkiintoisia. Ne ovat osa Suomen aseteollisuuden historiaa. Mielenkiinto vanhoihin aseisiin omalla kohdallani kasvaa varsinkin silloin, jos ase on lähes uutta vastaavassa kunnossa. Suomessa vanhat metsästysaseet ovat pääsääntöisesti ulkopuolisesti tarkasteltuna huonossa kunnossa, koska metsästysaseet ovat olleet enemmänkin työkaluja kuin koriste-esineitä.

Sako L-461 Vixen Deluxe .222 Rem.
Esittelyssä oleva Sakon pienriistakivääri on valmistettu vuonna 1962. Kyseessä on Sakon L-461 Vixen Deluxe-malli. Kiväärin kaliiperi on .222 Remington (5,7x43). Kyseinen tarkkuuspatruuna on kehitetty Yhdysvalloissa Remingtonin m.722 pulttilukkokivääriin Mike Walkersin toimesta vuonna 1950.

LUKKOLAITE JA LUKKO

Sakon L-461 lukkolaitetta tehtiin alussa kaliipereille .222 Remington, .222 Remington Magnum ja 223 Remington. Myöhemmin lukkolaitetta tehtiin myös muihin pienriistakaliipereihin. Sakolla oli 60- luvun alussa vanhan tuotannon lisäksi kolme lukonkehyskokoa. Mallit L-461, L-597 ja vuodesta 1961 alkaen L61R. L-461 lukkolaite ja lukko oli kehittyneempi ja uudempi malli aiemmasta  L-46 mallista. Eroavaisuuksia oli muun muassa lukon ja varmistimen toiminnassa sekä lipasratkaisussa.

Lukkolaitteen pituus on 124 mm ja leveys 28 mm. Lukkolaitteen vasemmalla puolella on lukonpidätin ja kiväärin mallimerkintä ja sarjanumero, sekä Riihimäen tarkastusleima. Kehyksen vasemmalta etupuolelta löytyy reikä mahdollisia purkaantuvia palokaasuja varten. Reiällä pyritään suuntaamaan mahdollisen aserikon tapahtuessa palokaasut ampujasta pois päin. Lukkolaitteen oikealta puolelta löytyy aseen varmistin ja hylsyn poistoaukko, joka on pituudeltaan 55 mm. Lukkolaitteen kehyksen yläpuolelle on koneistettu urat Sakon omille tähtäinkiikarien jalustoille. Kehykseen on asennettu Pecarin tähtäinkiikari Sakon omilla jalustoilla.
Sako L-461 lukko.
Kiväärin lukko on 150 mm pitkä ja lukkorungon paksuus on 14 mm. Lukko on Mauser-tyyppinen, jossa on etupäässä kaksi sulkuolkaa. Kolmas sulkuolka löytyy lukon takaa. Lukon iskupohja on reilut 2 mm syvä. Iskupohjassa sijaitsee iskuripiikin reikä ja hylsyn ulosvetimen kynsi. Kynnen vastapäätä sijaitsee ohjainura hylsynpoistotapille. Lukkorungon oikealla puolella sijaitsee 89 mm pitkä lukon sivusuojus. Sivusuojuksen etupäässä on reikä mahdollisille purkaantuville palokaasuille. Sivusuojuksen reikä on lukko suljettuna yhteneväinen lukkorungossa olevan reiän kanssa.

VARMISTIN, LIPAS JA LAUKAISULAITE

Sako L-461 Vixen varmistin
Kiväärin varmistin on kaksiasentoinen. Varmistin taka-asennossa kivääri on varmistettu. Aseen varmistus poistetaan työntämällä varmistinta eteenpäin. Varmistamattomana varmistimen vivun edessä näkyy punainen täplä. Kiväärin lipas on jousikuormitteisella kiinteällä makasiinilla, jonka patruunakapasiteetti on viisi patruunaa. Makasiinin pohjalevyn saa auki painamalla liipasinkaaren edessä olevaa nastaa. Kiväärissä on kiilakynnyslaukaisulaite. Laukaisuvastus on tässä kiväärissä on selkeä ja etuvedoton. Varmistimen toiminnan takaamiseksi tehtaan ohjeissa ei suositella alle 1,5 kilon laukaisuvastusta.

PIIPPU

Kiväärin piipun pituus on 600 mm ja paksuus etutähtäimen kohdalta 14,50 mm. Piipun oikealla kiertyvien mikrorihlojen määrä on 12 kappaletta. Rihlannousu on mitattuna 14 tuumaa. Piipun vasemmalla puolella on merkintä Vixen ja Made in Finland. Piipun yläpuolella on merkintä Sako .222. Piipun oikealla puolella on merkintä Bofors Steel. Kiväärin piippu on varustettu avotähtäimillä. Kivääristä on kuitenkin jossain vaiheessa poistettu takatähtäin. Takatähtäimen kehys on kuitenkin edelleen juotettuna kiinni piipussa. Piipun kiillotus ja mustaus on tehty huolella.

TUKKI

Kiväärin tukki on Monte Carlo-tyyppinen pähkinäpuutukki, joka on tehtaalla lakattu. Kiväärin tukin vetopituus on 346 mm. Tukissa on lievä harjakorkeus poskituella. Tukin kahvaosa on allekirjoittaneelle kapean tuntuinen.

Lakattu Monte Carlo-tukki.
Kiväärin karhennukset on tehtaalla tehty käsityönä. Pistoolikahvan päädyssä on ruusupuun pala, jossa on Vixen logo. Samaa ruusupuuta löytyy tukin etuosasta.

Kahvan päätyosan Vixen-logo.
Ruusupuupalojen ja tukin välissä on valkoiset ohuet koristelevyt (eng. white liners). Kiväärin perässä on Sakon ventiloitu kuminen perälevy. Tukissa on kiinteät hihnapidikkeet ja -lenkit. Tukki olisi hyvä pedata mahdollisten säävaihtelujen vuoksi. Nyt tukki on lähes kiinni kiväärin piipussa.

YHTEENVETO

Ammuin muutaman viiden laukauksen testisarjan kiväärillä 100 metrin ampumaradalla. En tehnyt kiväärille perusteellisempia koeammuntoja, koska kivääri oli kaverilta huollossa ja tarkastettavana mahdollista myyntiä varten. Testasin kahta eri patruunaa. Hornadyn 3,6 gramman V-Max luodilla lataamiani patruunoita ja Sakon tehdaspatruunoita 3,2 gramman Soft Point-luodilla. Parhaimman 15 mm kasan sain V-max-patruunoilla. Kiväärin vanha teräsrunkoinen Pecar L-81 tähtäinkiikari on kiinteällä 4 kertaa suurentavalla tolpparistikolla. Nykyaikaisella paremmalla suurennoksella olevalla tähtäinkiikarilla saisi paremman tähtäinkuvan ja ampuminen olisi helpompaa ja tarkempaa. Kiväärillä oli miellyttävä ampua ja jos minulla ei olisi vastaavanlaista kivääriä, niin ostaisin kiväärin itselleni lintukivääriksi.

Sako L-461 Vixen ja .222 Rem V-Max.
Kivääri on laadukkaasti valmistettu sen aikaisilla työkaluilla ja ammattitaidolla. 1950- luvulta alkaen suurin metsästyskivääreiden tilaaja tuli Yhdysvalloista. Sakon yhtenä ulkomaalaisena kilpailijana markkinoilla oli mm. Ruotsin Husqvarna. Sako onnistui tuolloin karistamaan kilpailijansa valmistamalla tarkkoja metsästyskivääreitä, jotka olivat laadukkaasti valmistettu ja turvallisia. Tuotesuunnittelu tehtiin osittain yhdessä amerikkalaisten kanssa.

Tuotesuunnittelulla amerikkalaisten kanssa tarkoitan sitä, että ostaja (Usan maahantuoja) kertoi toivomuksistaan minkälainen tuli olla esimerkiksi kiväärin tukki ja varmistin, jotta kivääri miellyttäisi amerikkalaista kuluttajaa. Sako toteutti ostajan toiveet. Sakon tuon aikaisesta laadusta kertoo myös se tosi seikka, että useat muut asetehtaat käyttivät Sakon aktioita omissa kivääreissään. Sako L-461 lukkolaitetta käyttivät muun muassa Browning, Colt, Remington ja Harrington & Richardson.

Sako kokeili myös kilpailijoiden käyttämiä ratkaisuja. Yksi niistä oli mm. yhdysvaltalaisen Marlin kivääritehtaan kivääreissään käyttämät mikrorihlatut piiput. Myös Sako aloitti mikrorihlattujen piippujen valmistamisen. Piipputeräs tuli Ruotsista Boforsin tehtaalta. Mikrorihlattujen piippujen valmistus lopetettiin kuitenkin piippujen lyhyen käyttöiän takia. Normaalit kylmätakomalla tehtyjen piippujen rihlat olivat kestävämmät kuin kapeat ja matalapalkkiset mikrorihlaukset. Mikrorihlatuissa piipuissa ilmaantui käyntihäiriöitä helpommin useamman laukauksen jälkeen. Normaalia matalammat rihlapalkit olivat alttiimpia epäpuhtauksille, huonontaen kiväärin osuntaa. Mikrorihlatut piiput olivat kuitenkin puhtaina ja vähän ammuttuina tarkkakäyntisiä.

Deluxe-mallin kaiverrukset.
Tänä päivänä piippujen puhdistusmateriaalit ja piipun puhdistustavat ovat kehittyneet vanhasta ajasta ja uskoisin mikrorihlattujen piippujen toimivan hyvin metsästyskäytössä laukausmäärien ollessa vähäiset. Mielummin ammun metsästyskiväärillä vuodessa muutaman tarkan riistalaukauksen kuin kannan metsällä epäluotettavaa kivääriä. Sakon L-461 Vixenin Deluxe-malli on laadukkaasti valmistettu. Työnjälki on hienoa. Kiväärillä ampuminen oli radalla mukava kokemus ja kiväärin  tarkkuus vaikutti hyvältä. Ainoa mitä kiväärille tekisin olisi petaus. Hankkisin myös paremman tähtäinkiikarin.

Teksti ja kuvat; P.O.

Lähteet; Cartridges Of The World 14th Edition, Bolt Action Rifles ja Bolt Action Rifles 4TH Edition kirjat, Sako Oy


sunnuntai 28. tammikuuta 2018

20/70 ja 20/76.

1800-luvun loppupuolella maailmalla yleisimmät käytössä olleet haulikkokaliiperit olivat 10, 12, 16 ja 20. 1900- luvulle tultaessa savuton ruuti syrjäytti mustaruudin ja haulikoiden tekniikkakin oli jo lähellä tätä päivää. Ensimmäisenä kärkijoukosta putosi kaliiperi 10.
1800-luvun loppupuolen patruunatarjontaa.
Kaliiperit 12, 16 ja 20 jatkoivat kärkikolmikkona. Kolmikosta kuitenkin yleisimpänä kaliiperi 12. Vuoden 1930 J.P. Sauer & Sohnin Yhdysvaltojen markkinoille suunnatussa esitteessä varastokaliipereina olivat 12, 16 ja 20. Tilauksesta sai myös muita kaliipereita. 1950- luvun puolivälin jälkeen Yhdysvaltojen markkinoille alkoi tulla kaliiperin 20/76 magnum-haulikoita (mm. Winchesterin m.21), jotka syrjäyttivät kolmikosta kaliiperin 16.

Varsinkin Yhdysvalloissa 60- luvulta alkaen haulikkojen kaliipereissa kärkikaksikkona olivat 12 ja 20. Saksassa suosituimmat kaliiperit olivat 12 ja 16, sekä muutamissa yhdistelmäaseissa 20/70. Suomessa tuolloin käytetyimmät haulikkokaliiperit olivat 12 ja 16. Patruunoiden latauskomponentit kehittyivät ja muovihylsy syrjäytti vanhan pahvihylsyn.
Ensimmäisiä Winchesterin muovihylsypatruunoita.
1970-luvulta alkaen Yhdysvalloissa herättiin lyijyhaulien myrkyllisyyteen ja ne kiellettiin vesilinnustuksessa monessa osavaltiossa. Kaliiperi 12 otti nyt vuorostaan selkeän etumatkan kaliiperiin 20. 12/76 ja 12/89 kaliiperit valtasivat alaa korvaavien haulien käytössä, patruunoissa olevan suuremman haulimäärän takia.

Tänä päivänä kaliiperi 12 on niin Yhdysvalloissa, kuin myös muualla maailmassa, kiistaton ykkönen. Kaliiperi 20/76 porskuttaa kuitenkin ja jonkinmoinen suosio jatkuu edelleen. Varsinkin Yhdysvalloissa linnustajien (Upland) keskuudessa kyseinen kaliiperi on suosittu. Pienistä haulikkokaliipereista perässä tulee myös kaliiperi 28. Fasaanit, viiriäiset, pyyt, ja muut kanalintujen sukulaiset päätyvät suurimmaksi osaksi pataan edelleen kuitenkin pienempikaliiperisista haulikoista kaliiperilla 20.

Vasemmalta 20/70, 20/76, 16/70, 12/65, 12/70, 12/76 ja 12/89
Miksi sitten tänä päivänä kaliiperin 20 haulikkoja valmistetaan ja käytetään metsästyksessä? Yhtenä väittämänä pidetään sitä, että kyseisellä pienempirekyylisellä kaliiperilla on naisten ja nuorten helpompi aloittaa metsästysammunnan harjoittelu ja metsästys. Tämä pitääkin paikkansa, jos käytetään 20/70 patruunoita. Ammuttaessa kaliiperin 20/76 magnum-patruunoita alkaa rekyyli kuitenkin jo tuntua.

Kaliiperin 20 haulikot ovat sirompia ja kevyempiä metsästäjille kuin kaliiperin 12 haulikot. Mitään tilastotiedettä minulla ei ole epäilykseni tueksi, mutta väitän, että suurin osa 20-kaliiperin käyttäjistä on raavaita miehiä ja kokeneita haulikon käyttäjiä. Mietorekyylisellä haulikolla ampuminen on mukavampaa jahdissa, jossa ammutaan useita riistalaukauksia jahtipäivän aikana.

Vasemmalta oikealle 20/76, 16/70 ja 12/70
Yksi tärkeä asia on mielestäni kuitenkin se, että kaliiperin 20 haulikot on jo suunnitteluvaiheessa suunniteltu pienemmälle haulikkokaliiperille. Tällöin kaliiperi ja aseen rakenne ovat oikeassa mittasuhteessa. 20-kaliiperisen haulikon lukkorungot ovat pienempiä verrattuna 12-kaliiperiseen. Näin haulikoista saadaan sirompia käsitellä ja kevyempiä kannettavia pitkillä jahtireissuilla.

Pidemmillä piipuilla haulikoista saadaan tasapainoisia ammuttavia, riippuen tietenkin haulikon rakenteesta. Kaliiperin 20 haulikoissa käytetään samoja teknisiä ratkaisuja ja valmistusmenetelmiä kuin 12-kaliiperisissa haulikoissa, eli haulikoista löytyy vaihtosupistajat, teräshaulikelpoiset piiput ja muut tämän päivän innovaatiot. Yhdistelmäaseiden painot taas saadaan kevyemmäksi, kun haulipiippujen kaliiperiksi valitaan 20/76.

Kaliiperin 20 haulikoiden valmistus takaa 20-kaliiperisten patruunoiden valmistamisen ja sen, että patruunoita myös kehitetään. Kaliiperin 20 patruunavalikoima on varsin laaja. Pienemmät haulilataukset 24-32 g löytyvät kokoluokassa 20/70 ja isommat haulilataukset 32-40 g kokoluokassa 20/76.

Myös lyijyn korvaavia patruunoita on riittävästi tarjolla. Lyijyn korvaavia teräshaulipatruunoita valmistaa Yhdysvalloissa mm. Winchester ja Remington. Euroopassa mm. B&P ja Rottweill. Kuparihauleilla ladattuja patruunoita valmistaa ranskalainen FOB ja Saksassa Rottweill. Iso-Britanniassa Gamebore ja Eley valmistavat muun muassa vismutti- ja tungstenhauleilla ladattuja metsästyspatruunoita.

Turvallisuussyistä 20/70 ja 20/76 patruunoiden hylsyt ovat väriltään keltaisia. Keltainen väri on valittu sen takia, ettei 20-kaliiperin patruunat sekoittuisi muihin kaliipereihin eikä niitä käytettäisi vahingossa esimerkiksi 12-kaliiperisessa haulikossa.

Pikaisella nettihaulla suomalaisista aseliikkeistä löytyy jo ihan mukavasti jälleenlataajille kaliiperin 20 latauskomponentteja. Parhaimman 20-kaliiperin patruunavalikoiman olen löytänyt Varuste.netin Metsästyskeskuksesta.

Kaliiperin 20 C.I.P. mitat ovat seuraavanlaiset:

 C.I.P. kaliiperimitat 20
Kaliiperin 20 huonojakin puolia löytyy. Patruunoiden hinnat, varsinkin rataharjoittelussa on kalliimmat kuin esimerkiksi kaliiperissa 12. Patruunat eivät myöskään pärjää kaikilta ominaisuuksiltaan kaliiperille 12. Eron huomaa varsinkin korvaavien haulien käytössä. 12-kaliperiseen patruunaan saa mahtumaan enemmän muun muassa teräshauleja.

20-kaliiperisen patruunan metsästyskäytössä tulee huomioida tarkemmin sen rajallisuus. Patruunan käytössä korostuu hyvät haulikuviot ja maaliballistiikka, jonka johdosta käytettävät patruunat on syytä koeampua ennen varsinaista jahtia. Harjoitusmäärät, patruunan osumakäyttäytymisen tiedostaminen ja rajojen tunteminen auttavat parhaiten onnistuneeseen riistalaukaukseen.


Teksti; P.O.
Kuvat; Winchester, P.O. ja Comission Internationale Permanente 

Lähteet; J.P Sauer & Sohn esite vuodelta 1930, Winchester Shotguns-kirja, Winchesterin kotisivut, Frankonia Jagd kuvastot vuosilta 1974-75.