maanantai 15. huhtikuuta 2019

Kiikaritähtäimen asennus kivääriin.

Leupold PRW teräsjalustat.
Optisen tähtäimen asentaminen kivääriin on mahdollista monella eri tapaa. Kivääreiden kehyksessä on joko koneistetut urat tai kierreruuvien reiät kiikarinjaloille. Kiikaritähtäin asennetaan kivääriin erilaisilla jalustoilla. Jalustat ovat joko yksi- tai kaksiosaisia. Suomessa metsästyskivääreissä yleisin tapa asentaa kiikaritähtäin on käyttää kotimaisia Optilock-kiikarinjalkoja. Ne ovatkin toimivia ja hyviä kiikarinjalkoja.

On kuitenkin muitakin asennusvaihtoehtoja. Varsinkin, jos kivääri ei ole kotimaista tuotantoa. Tänä päivänä osa nykyisten Sako- ja Tikka- kivääreiden tuotantomalleista on varustettu maailmalla yleisimmin käytetyillä jalustaratkaisuilla. Yleisimmin käytetyt jalustaratkaisut ovat Weaver- tai Picatinny.  Lisäksi markkinoilta löytyy Keski-Eurooppalainen kääntö- tai hakasjalkakiinnitys. Olen aiemmin kirjoittanut vanhemmasta Blaserin kääntöjalasta täällä.

Alla kuva erilaisista kiikarinjaloista. Kuvassa olevat Talleyn- ja Sakon Optilock- jalustat ovat yksiosaisia. Leupoldin PRW:n jalusta tarvitsee kiinnitystä varten kiväärin lukonkehykseen asennetut Weaver-kiilat.

Vasemmalla Talleyn (alumiini), keskellä Sako Optilock (teräs) ja oik. Leupold PRW (teräs) jalustat
Ennen asennuksen aloittamista lue valmistajan asennusohjeet. Ensimmäisen lukukerran jälkeen lue vielä toisen kerran ja tarvittaessa kolmannenkin kerran. Kun olet sisäistänyt valmistajan ohjeet, noudata niitä. Pääsääntöisesti kiikarijalustojen asennus onnistuu valmistajan ohjeiden mukaisesti.

Lue ensin huolellisesti valmistajan asennusohjeet.
On kuitenkin poikkeuksia ja niitä varten on hyvä olla olemassa oikeat työvälineet. Oikeilla työvälineillä saa mm; kiinnitysruuvien kireyden aina oikeaan momenttiin, tarkastettua jalustojen linjauksen, tarvittaessa hiottua linjat yhteneväiseksi (suoraksi), suojattua kiikaritähtäimen runko naarmuilta ja asennettua kiikaritähtäin siten, että tähtäinristikko on tähdättäessä vaakatasossa.

Kiikaritähtäimen asennustyökalut.
Olen käyttänyt kiikarinjalustojen asentamisessa apuna Wheeler Engineerin kiikaritähtäimen asennustyökalusarjaa. Kyseisestä työkalupakista löytyy hyödyllisiä työvälineitä kiikaritähtäimen asentamiseen. Tunnettujen kiikaritähtäinjalustojen valmistajien tuotteet ovat mittatarkkoja ja laadukkaita, jonka takia jalustojen asentamisessa olen pääsääntöisesti tarvinnut pelkästään arkistoteippiä, linjausohjureita, vesivaakoja, ruuvilukitetta ja momenttiväännintä.

Ongelmia saattaa syntyä kiikaritähtäintä asennettaessa vanhaan kivääriin eri valmistajien asennuskiiloilla ja jalustoilla. Jalustojen renkaat eivät ole välttämättä linjassa keskenään. Tällöin täytyy renkaat linjahioa suoraksi, ettei kiikaritähtäimen runkoon tule ylimääräisiä jännityksiä. Jännitykset optisen tähtäimen rungossa lisäävät riskiä huonoon osuntaan. Kiväärisi saattaa olla erittäin tarkka, mutta huonosti asennetuilla tai huonolaatuisilla jalustoilla ja renkailla kiväärisi parhaat ominaisuudet jäävät toteutumatta.

Aktiiviharrastajana vaihdan kiikaritähtäimiä kivääreissäni usein. Seuraavaksi kerron omasta kiikaritähtäimen asennusprojektista, jossa jouduin tekemään kaikki työvaiheet linjahiomista myöten. Husqvarna- kiväärissäni oli Talleyn alumiiniset yksiosaiset tuumamittaiset jalustat, jotka halusin poistaa uuden 30 mm runkoputkella olevan kiikaritähtäimen asentamista varten. Talleyt olivat palvelleet erittäin hyvin, mutta varastossani oli Weaver-tyyppiset kiilat, joihin saisin asennettua uuden hämäräjahtiin soveltuvan kiikaritähtäimen.

Weaver-kiilat lisäävät kiikaritähtäimen asennuskorkeutta, joten jalustojen korkeudeksi riittää yleensä matalin (low) vaihtoehto, riippuen tietenkin kiikaritähtäimen etulinssin koosta. Kiikaritähtäin kannattaa asentaa mahdollisimman alas, jotta tähdätessä ei tarvitse kurotella löytääkseen hyvän tähtäinkuvan ja ampuminen olisi tarvittaessa nopeaa. Valmistajien kotisivuilta löytyy yleensä mittaohjeet oikean kokoisen jalustan valintaan.

Ensimmäiseksi lämmitin kuumailmapuhaltimella irti kiväärin kehykseen liimatut alumiiniset Talleyn jalustat. Seuraavaksi puhdistin kiväärin kehyksen ja kehyksen ruuvien reiät asetonilla, sekä kehykseen asennettavat Warnen Weaver-kiilat. Ennen uusien kiilojen lopullista kiinnittämistä sovitin kiilat oikein päin suhteessa kiikaritähtäimeen siten, että kiikaritähtäimessä olisi kiiloissa mahdollisimman hyvä asennusvara ja- pituus. Tähtäinkiikarin sovittamisen jälkeen kiinnitin uudet teräksiset Weaver-mallin kiilat lopullisesti kehykseen. Tällä kertaa en liimannut teräksisiä kiiloja kiväärin lukonkehykseen, vaan tein kiilojen kiinnityksen valmistajan suositusten mukaisesti ja kiristin ruuvilukitetta apuna käyttäen momenttiavaimella ruuvit oikeaan kireyteen.

Warne Weaver-kiilat kiikarijalustoille.
Kiiloihin asensin Leupoldin PRW- jalustat ja jalustoihin 30 mm:n linjaohjaimet. Asetin ohjureiden kärjet vastakkain ja kiristin renkaiden ruuvit. Harmikseni havaitsin, etteivät renkaat olleet linjassa. Ohjureiden kärjet eivät kohdanneet.

Ohjureiden kärjet vastakkain.
Jouduin siis suorittamaan linjahionnan. Alla hyvä Midway Usan video jalustojen renkaiden hiomisesta. Videolta näkee hyvin koko hiontaprosessin.



Hionnassa tulee varoa, ettei hio renkaita liikaa ja pilalle. Tulee myös huomioida, että tehtaan takuu loppuu välittömästi, mikäli päädyt hiomaan renkaita. Vielä en ole saanut renkaita pilalle hiomisella.

Palataan takaisin aloittamaani asennustyöhön. Hiomisen jälkeen Leupoldin renkaat olivat helpompaa asentaa putken ympärille ja ennen kaikkea ohjureiden kärjet olivat nyt aiempaa paremmin linjassa. Hionnan jälkeen piti vielä perusteellisesti puhdistaa hiontatahnat pois renkaista ja kaikkialta muualta, johon hiontatahnaa oli joutunut. Kiväärin patruuna-aukko ja varmistimen ja lukon pidätimen välinen alue kannattaa varmuudeksi suojata hionnan ajaksi.

Hionta suoritettu ja renkaat irroitettu.
Puhdistamisen jälkeen sovittelin kiikaritähtäintä jalustoihin sopivalle silmänetäisyydelle. Silmänetäisyyden ollessa sopiva, laitoin putken runkoon renkaiden kohdalle suojaksi vielä arkistoteippiä. Suojaamisen lisäksi teippi lisää myös kitkan määrää, ettei kiikaritähtäin liiku rekyylin vaikutuksesta renkaissa. Jotkin optiikkavalmistajat ja -huoltajat eivät suosittele teipin käyttöä, mutta olen käyttänyt teippiä 20 vuoden ajan ongelmitta. Kiikaritähtäimien rungot ovat säilyneet teippauksen ansiosta ilman naarmuja, eivätkä tähtäimet ole liikkuneet rekyylin voimasta. Asentamissani jalustoissa Leupoldin renkaat olivat erittäin tiukkasovitteisia ja arkistoteippi oli tarpeen kiikaritähtäimen suojaamiseksi turhilta naarmuilta.

Arkistoteippi suojaa tähtäimen runkoa ja lisää kitkan määrää.
Seuraavaksi laitoin vesivaa'an kivääriin ja tarkastin, että kivääri on vaaterissa ennen kiikaritähtäimen vaaka-asennon säätämistä. Toisen vesivaa'an laitoin kiikaritähtäimen päälle ja käänsin putken vaateriin, jotta tähtäinristikko olisi varmasti vaakatasossa.

Vesivaaoilla kivääri ja ristikko vaakatasoon.
Lopuksi laitoin renkaiden ruuveihin ruuvilukitetta ja kiristin momenttiavaimella renkaiden ruuvit oikeaan kireyteen. Nyt oli asennustyö tehty ja kivääri oli valmis radalle kohdistusta varten.

Asennustyö tehty.
Ruuvien ja jalustojen oikeat kiristysmomentit löytyvät valmistajien asennusohjeista ja kotisivuilta. Ilman momenttiväännintäkin pärjää, kunhan muistaa, ettei käytä liikaa voimaa ruuvien kiristämisessä. L-muotoisen torx-avaimen lyhyemmästä päästä kääntämällä saa aikaiseksi sopivan kireyden renkaiden ruuveihin ja välttyy liialta voimankäytöltä.

Asennus on onnistunut kun osumat eivät vaella vaan pysyvät kasassa.
Ampumaradalla näet parhaiten onko asennus onnistunut kun ammut esimerkiksi useita kolmen tai viiden laukauksen sarjoja patruunoilla, joiden tiedät käyvän tarkasti kiväärilläsi. Mikäli sarjat pysyvät kasassa, eivätkä osumat lähde vaeltamaan, on kiikaritähtäimen asennus onnistunut ja voit lähteä jahtiin luottavaisin mielin.

TYÖVÄLINEET

- kiväärin huoltoteline (hyödyllinen hankinta mm. aseen puhdistamiseen)
- arkistoteippiä / asiakirjateippi
- momenttiväännin (torx-avain)
- ruuvilukite (varmista lukitteen soveltuvuus)
- linjaohjaimet (1" ja 30 mm)
- vesivaaka x 2
- hiontatanko (1" ja 30 mm) ja hiontatahna

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Video; Midway Usa (Youtube)




keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

MEOPTA MEOSTAR r2 2,5-15X56 RD

Kivääriostokseni yhteydessä tuli tarve uudelle optiikalle. Uusi kiväärini oli kaliiperia 30-06. Mainitsemani kaliiperi soveltuu eri luotivalinnoilla moneen eri jahtiin. Siispä myös tulevan kiikaritähtäimen tuli olla moneen jahtimuotoon soveltuva. Alle 1500 euron 50- millin etulinsseillä olevat putket hylkäsin heti alussa. Kyseisistä tähtäinkiikareista minulla oli kokemuksia riittävästi, eivätkä ne soveltuneet mielestäni tarpeeksi hyvin hämärässä tapahtuvaan jahtiin. Taloudellinen tilanne asetti rajoituksia.

Suurennoksen pitäisi olla hyvä ampumaradalla ja mahdollista ajojahtia varten pieni suurennos laajempaa näkyvyyttä varten. Kiinteäsuurennoiset kiikaritähtäimet jäivät siis myös pois hankintalistalta. Pääpaino oli kuitenkin vahtimismetsästyksessä peuran kokoluokalle hämärän aikaan aamu- ja iltajahdeissa. Plussana mahdollisuus nujertaa eteen tulevat pienpedot. Siinä sitä olikin toiveita kerrakseen.

Pääpaino hämärässä tapahtuvaan jahtiin.
Katse kääntyi aina nousujohteisesti kiikaritähtäimien hintahaitarissa yläsuuntaan, yli 1500 euron hintaluokkaan, jolloin taloudellinen tilanne tuli taas vastaan. Muutamia vuosia sitten markkinoille rynnänneet superzoomit kiinnostivat. 56 millin etulinssi hämäräominaisuuksilla ja maksimisuurennosta riittävästi ampumaradalle. 

Olen omistanut erilaisia Meopta- kiikaritähtäimiä ja olen ollut niihin tyytyväinen. Hinta-laatusuhde on ollut kohdillaan. Omistan yhden Meopta Meostar r1 3-12x56 RGD 4C- ristikolla ja olen sillä onnistunut saamaan hämärässä niin suurempaa kuin pienempää riistaa. Superzoom ehdokkaista jäi jäljelle Meoptan Meostar r2 2,5-15x56 RD 4C- valoristikolla. Meopta mainostaa Meoptan Meostar r2 kiikaritähtäintä hämärässä tapahtuvaan suurriistan metsästykseen. Päätin ottaa riskin ja uskoin, että kyseisellä kiikaritähtäimellä pystyy hämärässä ampumaan myös pienriistaa.

Tätä kirjoittaessa käytän hämärässä tapahtuvaan vahtimismetsästykseen pääasiassa kahta kiikaritähtäinmerkkiä, Meoptaa ja Zeissia. Tässä esittelyssä vertaan jonkin verran Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD kiikaritähtäintä Meostar r1 3-12x56 RGD kiikaritähtäimeen ja Zeissin 56 millin etulinsseillä varustettuihin neljä kertaa suurentaviin V4:ään ja vanhempaan Classic- malliin.

Kerron vain omista kokemuksistani. Ihmisten näköaistit valon määrän ja laadun vastaanottamisessa eivät ole samanlaisia, eikä minulla ole oikeanlaista teknistä mittausvälineistöä, jolla valon määrää/läpäisyä voisi tähtäimistä mitata. Kokemukseni saattavat siis poiketa jonkun toisen testaajan kokemuksista. 

Parasta olisi jos tähtäinvertailussa olisi useita osanottajia eri ikäryhmistä. Tässä esittelyssä ei ole kuin allekirjoittaneen kokemukset esittelyn kiikaritähtäimestä. Hämärällä tarkoitan ajankohtaa, jolloin aurinko on jo täysin laskenut ja maasto on lumen peittämä, joko osittain tai kokonaan. Lumi tuottaa maisemaan valoa sen verran, että ei ole täysin pimeää.


Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD
KIIKARITÄHTÄIN

Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD kiikaritähtäimen pakkauksen mukana tuli muoviset linssisuojat (bikini), käyttöohjeet, paristo valoyksikköön, tehtaan tarkastuskortti tarkastajan nimikirjaimilla, takuu- ja rekisteröintikortit ja linssien puhdistusliina. Rekisteröitymällä saa kiikaritähtäimeen 30 vuoden takuun. Vastaavanlainen yhtä pitkä takuu on tänä päivänä harvinaista.

Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD kiikaritähtäimen runko on tehty yhdestä kappaleesta. Rungon materiaali on lentokonealumiinia ja se on anodisoitu mattamustaksi. Kiikaritähtäimen pituus on 353 mm ja paino 650 g. Kiikaritähtäin on vesitiivis ja täytetty typpikaasulla. Kiikaritähtäimen huurtumattomat linssit on tehtaan mukaan käsitelty useilla eri pinnotteilla, joiden tehtävänä on suojata linssiä epäpuhtauksilta, naarmuilta, helpottaa linssien huoltamista ja parantaa kuvanlaatua. Kiikaritähtäimeen saa jälkiasennettua myös matkarummun (BHT).

Sivu- ja korkeussäädöt (kuvat suuremmaksi klikkaamalla).
Kiikaritähtäimen sivu- ja korkeussäädöt sijaitsevat normaalisti tähtäimen 30 mm rungon keskellä. Ristikon korkeussäätö on rungon päällä ja sivusäätö on rungon oikealla puolella. Säädöissä napsut ovat selkeitä pienellä vastuksella ja äänellä. Yksi napsu tähtäimen sivu- tai korkeussäädöstä muuttaa osumaa 1/4 moan (n. 0,7 cm) verran 100 metrillä. Sivu- ja korkeussäätöjen nollaussäätö tapahtuu kahdella sormella säädintä painamalla ja siirtämällä säätimen nuoli tähtäimen rungossa olevaa valkoista pistettä vasten.

Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD valoyksikkö
Valoyksikön säädin sijaitsee rungon vasemmalla puolella. Valoyksikön valopisteen kirkkautta säädetään valosäätimen nupista. Valopisteen säätäminen on kahdeksanvaiheinen. Valopisteen kirkkaus on merkitty numeroilla 1-8. Jokaisen vaiheen välissä on valopisteen off- tila.  Valopisteessä on kolmen tunnin jälkeen automaattinen sammutustoiminto (auto-off). Valoyksikön nupin päädyssä sijaitsee paristokotelon kansi. Meoptalla valoyksikön kansi on suunniteltu fiksusti siten, ettei sitä saa pimeässä kytiskopissa vahingossa pyöritettyä irti.

Suurennosalueen ja okulaarin säätö
Kuusinkertaisen kiikaritähtäimen suurennosalue on 2,5-15. Suurennossuhteen säädin on sujuvasäätöinen. Säädin ei ole liian herkkä tai jäykkä. Okulaarin MeoQuick- pikasäädön korjaussäätöväli on +3 ja -3 (dpt) välillä.

Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD 4C- ristikkomalli.
Tähtäinristikko on mallia 4C ja se on toisella kuvatasolla. Ristikon keskellä on pieni musta piste, johon kytkeytyy punainen säädettävä valopiste. Ristikon sivu- ja alatolpat ovat ohuempia verrattuna esimerkiksi vanhempaan Meoptan Meostar r1 RGD 4C- ristikkoon. Myös ristikon keskellä oleva musta piste on pienempi kuin r1 RGD- mallissa.

AMPUMARADALLA

100 metrin ampumaradalla.
Ampumaradalla eri patruunalatausten testaamisessa ja kiväärin kohdistamisessa Meoptan 2,5-15 suurennosvälin maksimisuurennos on erittäin hyvä ominaisuus verrattuna perinteisiin 3-12 suurennosvälillä oleviin. Meoptan maksimisuurennoksella kuva on maalitaulussa terävä ja riittävän suuri 100 metrin matkoilla tehtyihin tarkkoihin kohdistuslaukauksiin. Ristikon keskellä oleva musta piste on sopivan pieni, eikä häiritse tähtäämistä pienikokoiseen maalitauluun.

Meoptan suurennos toimii hyvin ampumaradalla
30- kaliiperin osumat näkyvät vaaleassa maalitaulussa selkeästi, eikä erillistä ratakaukoputkea tarvitse osumien tulkitsemiseen. Ampumatauluilla ei tarvitse käydä kesken ampumasuorituksen. Meopta Meostar r2 2,5-15 RD kiikaritähtäimen sivu- ja korkeussäädöt ovat mieluisia käyttää ja toimivat selkeästi. Osumat maalitaulussa siirtyvät napsujen mukaisesti. Eurooppalaisiin kiikaritähtäinsäätöihin tottuneena toivoisin kuitenkin, että kulmaminuuttisen säädön sijaan yksi napsu siirtäisi osumaa sadalla metrillä yhden senttimetrin.


JAHDISSA

Ensimmäisenä jahti-iltana tornissa istuessani oli aurinko laskeutunut jo muutama tunti sitten. Lunta oli maassa noin 15 cm ja taivaalla loisti puolikuu. Lämpötila oli -1 astetta. Länsituuli puhalsi voimakkaasti. Puolen tunnin istumisen jälkeen tornin vasemmalle puolelle tuli riistapeltoon kaksi metsäkaurista. Metsäkauriskiintiö oli jo metsästysseuramme osalta käytetty, joten tyydyin vain katselemaan kauriita tähtäinristikon läpi. Kytkin tähtäimen valoyksikön päälle ja säädin punapisteen kirkkautta himmeälle. Punapiste oli paljon terävämpi luonnossa kuin miltä se kotona näytti hämärää huoneen nurkkaa vasten. Olin helpottunut. Kiikaritähtäin toimi valoyksikön kanssa noin 100 metrin päässä olevalle kauriin kokoluokalle hyvin ja punapisteen sai säädettyä riittävän himmeälle.

Mukana tornissa oli toinenkin kivääri, jonka päällä oli Zeiss Classic 3-12x56 kiikaritähtäin valolla. Tähtäimien läpi katsellessa ei kuvan terävyydessä, eikä valon määrässä ollut kovinkaan suuria eroja. Joissain varjokohdissa Zeiss Classic oli parempi. Sen sijaan Zeissin ristikko ja valopisteen tekniikka olivat jo vanhentuneita. Meoptan ristikko oli ohuempi ja valopisteen kirkkauden säädeltävyys parempi.

Puoli tuntia lisää tornissa istumista ja havaitsin nyt tornin oikealla puolella liikettä. Kaksi supikoiraa liikkui kauimmaisen ruokinta-automaatin takana. Matkaa oli noin 90-100 metriä. Asetin punapisteen himmeimmälle asetukselle ja yritin seurailla levottoman supikoiran liikkumista. Tähtäinristikon tolpat olivat ohuet eivätkä peittäneet supia. Supi pysähtyi hetkeksi ja puristin liipaisimesta. Luoti meni supista ohi ja supipari paineli turkit höllyen metsän suojaan. Manasin supikoiran, ja omaa hötkyilyäni. Päätin lopettaa jahdin kyseiseltä illalta.

Zeiss Conquest V4 3-12x56 ja Meopta Meostar r2 RD 2,5-15x56
Seuraavana jahti-iltana olin jälleen tornissa peuranvasaa ja muuta riistaa odottelemassa. Mukaan otin illan kiikaritähtäinvertailua varten Zeiss Conquest V4 3-12x56 kiikaritähtäimeni. En ehtinyt istua tornissa 10 minuuttia pidempään, kun havaitsin 82 metrin päässä ruokinta-automaatin vieressä ruokailevan rusakon. Säädin Meoptan valopisteen himmeimmälle asetukselle ja seurasin rusakon ruokailua. Ruokinta-automaatti varjosti hivenen rusakkoa puolikuun valaistessa ruokintapaikkaa.

Nyt olisin toivonut vielä yhtä asetusta himmeämpää valopistettä. Päätin yrittää saada rusakon reppuuni himmeimmällä valopisteen asetuksella. Liipasimesta puristus ja rusakko putosi paikoilleen. Jatkoin tornissa istumista ja mahdollisten peurojen saapumista. Samalla vertailin Zeissin ja Meoptan tähtäimiä keskenään. Noin reilun 90 metrin päässä metsän varjossa oli tolpan nokassa nuolukivi. Nuolukiven taustana oli lumiset kuuset. Zeissilla maksimisuurennoksella varjossa olevan nuolukiven ääriviivat erottuivat hivenen selkeämmin verrattuna Meoptaan. Meoptassa taas valon määrä oli parempi.


Kytisillan rusakot
Puolen tunnin jälkeen tornin vasemmalla puolella noin 100 metrin päässä ruokaili heinäkasan vieressä isompi rusakko timotei heinäkasveja maistellen. Puolikuu valaisi hangessa ruokailevan rusakon hyvin. Rusakko erottui maksimisuurennoksella erittäin hyvin, kuvan ollessa selkeä ja terävä. Kytkin valoyksikön päälle ja valopisteen himmeimmälle asetukselle. Liipasimesta puristus ja nyt oli jo toinen rusakko hengettömänä hangella.

Tammikuun viimeisellä viikolla olin yhteislupa-alueemme naapuriseuran jahtitornissa kyttäämässä ilta-aikaan peuranvasaa. Sää oli tuulinen ja tiheä lumisade peitti näkyvyyden pidemmälle ruokinta-alueen ympäristöstä. Pakkasta oli - 6 astetta. Ruokintapaikka oli sen verran lähellä jahtitornia, ettei sade haitannut tähtäämistä. Paikalle ilmaantui kaksi peurapukkia ja naaraspeura kahden vasan kanssa. Ruokinnalla urospeurat antoivat välillä vauhtia liian lähelle tuleville vasoille. Naaraspeura vahti ruokailun sijaan ruokintapaikan ympäristöä.

Lumisade oli sen verran tiheää, ettei tähtäimen tarjoama kuva ollut kovinkaan terävä, mutta peurat erottuivat isommat sarvipiikit mukaan luettuna riittävän hyvin. Säädin valopisteen päälle ja otin ristikkoon toisen vasoista, joka seisoi nyt vastapäätä jahtitornia noin 50 metrin päässä. Liipasimesta puristus ja vasa juoksi 20 metriä tuupertuen viereiselle pellolle. Jatkoin vielä hetken aikaa vasan tähtäämistä ja säädin suurennosta pienemmälle, jotta saisin laajemman näkökentän mahdollista paikkolaukausta varten. Tähtäimen läpi katsoessa huomasin vasan pään retkahtavan hankeen. Sammutin valopisteen ja pakkasin tavarat reppuun. Peurakausi oli nyt päättynyt ja kaikki luvat käytetty.

Jahtikauden viimeinen peura
Ai niin, vielä pitää mainita uusintaottelusta supikoiran kanssa. Helmikuun viimeisellä viikolla olin illalla supikoiria kyttäämässä. Sää oli kaksi astetta plussan puolella ja tuuli kävi hiljalleen länsi luoteesta. Ilta oli pimeä osittain sulanneen lumen ja pilvisen taivaan takia. Olin asettanut haaskan noin 90 metrin päähän metsästystornista. Puolentoista tunnin istumisen jälkeen haaskalle hiippaili kaikessa hiljaisuudessa kaksi supikoiraa. Toinen iski haaskaan ahnaasti hampaansa ja toinen käänsi kyljen siten, että ristikon punapisteen sai helposti supikoiran kylkeä vasten. Liipasimesta puristus ja supikoira putosi paikoilleen. Toinen supeista sen sijaan juoksi välittömästi metsän suojaan.

Meopta Meostar r2 ja supikoira
LOPUKSI

Talven jahtikauden aikana tammi- maaliskuussa parhaimmillaan oli pakkasta - 15 astetta. Meoptan kiikaritähtäimen säätimet toimivat pakkasessa normaalisti ilman häiritsevää jäykkyyttä, jota taas esiintyi Zeiss Conquest V4 kiikaritähtäimessäni. Verrokin Zeissin uusin malli Conquest V4 3-12x56 ei ole superzoom, mutta Zeiss mainostaa suunnitelleensa V4 3-12x56 kiikaritähtäimen hämärässä tapahtuvaan jahtiin, joten oli hyvä verrata kahta tämän päivän 56- millin putkilla varustettuja kiikaritähtäimiä keskenään.

Uusien kiikaritähtäimien tehot lisääntyy koot pienenee.
Kiikaritähtäimet kehittyvät ristikoiltaan, valoyksiköiltään, suurennoksiltaan ja kooltaan. Vaikka tehot kiikaritähtäimissä kasvavat, niin siitä huolimatta kiikaritähtäimet ovat lyhyempiä ja kevyempiä kuin vanhemmat 56-millin etulinsseillä varustetut kiikaritähtäimet. Esimerkkikuva yllä, vanha valoton Docter 3-12x56 ja uusi Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD.

Mitä enemmän kiikaritähtäimessä on linssejä ja ominaisuuksia, sitä enemmän tähtäimelle tulee haasteita pärjätä hämärässä. Kiinteäsuurennoiset (esim. 7x56 mm ja 8x56 mm) kiikaritähtäimet ovat yksinkertaisen rakenteensa takia hyviä hämärässä, mutta tähtäimien heikkous on siinä, että ne ovat spesiaalioptiikkaa, joiden käyttö on rajattu pääasiassa hämärässä tapahtuvaan vahtimismetsästykseen.

Päivällä tapahtuvaan sorkkariistan ajojahtiin en päässyt kiikaritähtäintä talven jahdeissa kokeilemaan, mutta 2,5 minimisuurennosta pääsin testaamaan naapuriseuran kyttäyskopissa, jossa ampumaetäisyys ruokinnalle on vain noin 30 metriä. Kyseisellä kytispaikalla oli minimisuurennos paras käytettävissä oleva suurennos. 2,5 kertaisella suurennoksella oli miellyttävää seurailla peurojen ruokailua laajan näkökentän turvin.

Hämärässä lumisessa maastossa Meoptalla katsoessa peurapukin sarvia, etäisyyden ollessa reilut 100 metriä, huomasi tähtäimen soveltuvan hyvin peuran kokoluokalle. Kiikaritähtäimen läpi tuleva kokonaiskuva on mieluisa. Tähtäinkuvan saa helposti ja nopeasti. 4C- ristikko ja valoyksikkö ovat erittäin hyvä kokonaisuus sorkkariistalle. Ristikon ohuus toimii tarvittaessa myös pienriistalle.  Valoyksikköön voisi mielestäni lisätä vielä yhden himmeämmän asetuksen ja valopisteen terävyyttä pienemmälle riistalle. Meoptalta löytyy myös muita ristikkovaihtoehtoja, jotka saattavat sopia paremmin pienriistalle. Omasta mielestäni 4C- ristikko on kuitenkin hyvä vaihtoehto yleistähtäimelle.

Tammi - maaliskuun kytisjahdeissa ammuin hämärässä Meoptan avulla useita rusakoita ja supikoiria, sekä yhden peuravasan. Ammuntaetäisyydet olivat 30-100 metriä, niin lumisateessa, pilvisessä säässä kuin myös kuutamon valaistessa lumista maastoa. Pimeässä varjoisammat paikat pidemmillä etäisyyksillä luo maksimisuurennoksella haasteita - valon määrää saisi olla lisää, jotta pieni kohde erottuisi paremmin. Kiikaritähtäin on kuitenkin hintaan nähden laadukas, monipuolinen, tehoiltaan hyvä ja kompaktin kokoinen superzoomi.

Kiikaritähtäin oli onnistunut hankinta omiin jahtikuvioihini. Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD on kaiken kokoiselle sorkkariistalle hämärässä tapahtuvaan jahtiin erinomainen valinta. Lisäksi vielä plussana - sillä onnistuu myös pienriistan pyynti.

Meopta Meostar R2 2,5-15x56 RD

TEKNISET TIEDOT

Suurennosalue:  2,5-15
Etummaisen linssin (objektiivin) koko: 56 mm
Tähtäimen rungon halkaisija: 30 mm
Silmäväli: 97-95 mm
Näkökenttä 100 m: 14.9 - 2,5 m
Objektiivin katselukulma: 8,5 - 1,42
Dioptrian säätöalue:  -3/3 dpt
Polttotaso: 2
Säätö napsautuksella 100 m: 7,3 mm (1/4 moa)
Valonläpäisy: 92 - 94,5%
Hämärälukuarvo: 11.8 - 29
Pituus: 353 mm
Paino: 650 g
Takuu: 10-vuotta (rekisteröitymällä 30-vuotta)

_______________________________________________________

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Video; P.O.
Maahantuoja; Aseliike Markus Remes Oy
Lähteet; Meopta ja käyttöohjeet

Lisää kuvia Meoptan tähtäimestä löydät Instagramista Nordicguns- nimellä.

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

NordicGuns Instagramissa.


Olen ryhtynyt käyttämään myös Instagram- palvelua kuvien jakamiseen. Instagramista löydät valokuvia, joita en ole välttämättä julkaissut NordicGuns- ja NordicHunt- blogeissani. Instagramista saatat löytää tulevaan juttuaiheeseen liittyvän kuvan ennen kuin se on julkaistu blogisivuillani. Kuvien mukana on lyhyt pätkä tekstiä suomen- tai englanninkielellä.

P.O.

maanantai 4. helmikuuta 2019

ZEISS CONQUEST V4 3-12X56.

Zeiss V4 3-12x56 #60 ill. laatikossaan (kuvat isoksi klikkaamalla)
Saako halvalla hyvän kiikaritähtäimen hämärässä tapahtuvaan jahtiin? Ja ennen kaikkea mikä on halpa? Hämärässä tai lähes pimeässä (auringon täysin laskettua) tapahtuvaan vahtimismetsästykseen suunniteltuja kiikaritähtäimiä on lähes kaikilla optisten tähtäimien valmistajilla. Pääsääntöisesti parhaiten testeissä ovat pärjänneet Eurooppalaiset kiikaritähtäimet. Hämärässä tapahtuvaan pienriistan vahtimismetsästykseen toivoo aina mahdollisimman himmeää, pientä ja säröämätöntä valopistettä. Tässä olisi kehittämisen paikka monelle kiikaritähtäinvalmistajalle.

Jos metsästää hämärässä lumikelillä sorkkariistaa alle 100 metrin etäisyyksiltä, niin alle tuhannen euron tähtäimilläkin pärjää. Jos taas etäisyydet kasvaa tai metsästettävän eläimen koko pienenee, niin silloin mennään hintaluokassa jo ainakin tuhanteen euroon tai ylikin. Jos halutaan huippua hämärään tai lähes pimeään, niin mennään reilusti jo yli kahden tuhannen euron. Edellä oleva on vain karkeaa hinta-arviointia hämäräoptiikalle. Laatuoptiikkaa voi saada edullisesti myös käytettynä.

Zeiss V4 3-12x56 #60 ill.
Eniten minulla on kokemusta reilun tuhannen euron kiikaritähtäimistä. Pääsääntöisesti käytän hämärän aikaan vahtimismetsästyksessä kahta merkkiä; Zeissia ja Meoptaa. Tässä esittelyssä vertaan Zeissia jonkin verran Meoptaan ja Zeissin vanhempaan Classic- sarjaan.

Kerron vain omista kokemuksistani. Ihmisten näköaistit valon määrän ja laadun vastaanottamisessa eivät ole välttämättä samanlaisia, eikä minulla ole oikeanlaista teknistä mittausvälineistöä, jolla valon määrää/läpäisyä voisi tähtäimistä mitata. Joten kokemukseni saattavat poiketa jonkun toisen testaajan kokemuksista.

Kiikaritähtäimien vertailussa olisi hyvä olla mukana useita testaajia eri ikäryhmistä. Tässä esittelyssä ei ole kuin allekirjoittaneen kokemukset. Kiikaritähtäimien optisista ominaisuuksista kirjoittaminen on haastellista, varsinkin kun ikänäkö vaikuttaa jo muutenkin näkökykyyn ja sen muuttumiseen. Kiikaritähtäimien teknisiä ratkaisuja sen sijaan on helpompaa verrata.

Hämärällä tarkoitan tässä esittelyssä ajankohtaa, jolloin aurinko on jo täysin laskenut ja maasto on lumen peittämä, joko osittain tai kokonaan. Lumi tuo maisemaan valoa sen verran, että ei ole täysin pimeää.

Esittelyn Zeiss Conquest V4 3-12x56 kiikaritähtäin on varustettu valoyksiköllä. 4- kertaa suurentava kiikaritähtäin on valmistajan mukaan suunniteltu hämärässä tapahtuvaan metsästykseen. Zeissin uuden V4- sarjan osat on valmistettu Saksassa, kun taas kokoonpano on tehty Japanissa. Tällä on mitä ilmeisemmin pyritty laskemaan valmistuskustannuksia ja joissain tapauksissa myös mahdollisia tulli- ja veroluontoisia maksuja.

Eurooppalaisten optiikkavalmistajien yksi suuri markkina-alue on Pohjois-Amerikka. Zeiss aloitti urheiluoptiikan valmistamisen muualla kuin Saksassa mm. aiemman Terra- ja Conquest HD5- mallien osalta. Samoin on tehnyt itävaltalainen Swarovski mm. Z3- ja Z5- sarjoillaan. Osat tehtiin Itävallassa kokoonpano Yhdysvalloissa. Uusin Zeiss Conquest V4- sarja korvaa aiemmat Zeissin alemman hintaluokan Terra- ja Conquest HD5- sarjat.

KIIKARITÄHTÄIN

4 x suurennos, 3-12 suurennosvälillä, sekä okulaarin säädin.
Kiikaritähtäimen mukana tuli suomenkielinen pikaohje, CR 2032 paristo valoyksikölle ja linssien puhdistusliina. Käyttöohjeet ja rekisteröintitiedot löytyvät Zeissin kotisivuilta. Käyttöohjeet ja rekisteröintitiedot löytyvät Zeissin kotisivuilta myös suomenkielisinä versiona. Samaan voisivat panostaa muutkin optiikkatuotteiden maahantuojat. Tähtäimen linssien suojana on perinteiset mustat muoviset niin sanotut "bikinisuojat".

Tähtäimen alumiinirunko on 368 mm pitkä ja painoa on 610 g. Runkoputki on yhtenäistä materiaalia etulinssien kohdalta okulaarin säätimeen asti. Kiikaritähtäin on vesitiivis, painetestattu ja täytetty typellä. Tähtäimen linssit on käsitelty Lotu-Tec-päällysteellä. Päällyste suojaa linssiä ja linssit on helpompi pitää puhtaana. Zeiss mainostaa Lotu-Tec päällysteen kestävän kulutusta ja hankausta.

Sivu- ja korkeussäädöt.
Osa tähtäimen säädöistä sijaitsevat rungon keskellä. Korkeussäätö rungon yläpuolella ja sivusäätö oikealla puolella. Valoyksikön säädin rungon vasemmalla puolella. Tähtäimen suurennosalueen ja okulaarin säätimet löytyvät normaalisti tähtäimen takaosasta. Okulaarin säätäminen kannattaa tehdä aina suurimmalla suurennoksella. Kiikaritähtäimeen ei saa  Zeissin ASV- tornia, eikä sitä ole mahdollista jälkiasennuttaa.

Retikkeli 60 valolla.
Tähtäinristikko eli retikkeli on mallia #60. Tähtäinristikon sivu- ja alatolppa ovat paksumpia kuin ylätolppa ja ristikon keskiosa. Ristikon keskellä ei ole helposti havaittavaa mustaa pallomaista pistettä. Yksi napsu tähtäimen korkeus- tai sivusäädöstä muuttaa osumaa 1/4 moan (n. 0,7 cm) verran 100 metrillä.

Valoyksikön säädöt.
Valoyksikön valopisteen kirkkautta pystyy säätämään valosäätimen nupista. Nupin päädyssä sijaitsee paristokotelon suojakansi. Valopisteen säätäminen on 10- vaiheinen. Valopisteen kirkkauden säätö heikoimmasta kirkkaimpaan on merkitty numeroilla 1-10. Jokaisen valopisteen säädön välissä on off-tila, joka on merkitty säätönuppiin valkoisella pisteellä. Valopisteessä ei ole automaattista poiskytkentää.

AMPUMARADALLA

Ennen vahtimismetsästyksen aloittamista kävin päivällä ampumaradalla kohdistamassa kiväärini. Sumuisessa kelissä ei Zeissin läpi tähtääminen aiheuttanut mitään riemun kiljahduksia. 100 metrin ampumaradalla maalitauluina oli mustareunaiset kulmaminuutin kokoiset neliöt. En saanut tähtäinkuvaa riittävän selväksi. Zeissin maksimisuurennos ei mielestäni suurentanut samalla tavalla, mihin olin tottunut muilla 3-12x56 kokoluokan tähtäimillä. Vanhemmassa Zeissin Classic- sarjan 3-12x56 tähtäimessäni maksimisuurennos on tehokkaampi. Olin hivenen pettynyt Zeissin tarjoamaan päiväkuvaan. Asia jäi vaivaamaan sen verran paljon, että radalle oli tultava seuraavana päivänä uudelleen ja verrokiksi otin mukaan Meoptan Meostar r1 RGD 3-12x56 kiikaritähtäimen.

Seuraavana päivänä ampumaradalle päästyäni sain edellisen päivän havainnolleni vahvistuksen. Ainakin Meoptan maksimisuurennos toi moa:n kokoiset mustareunaiset neliöt lähemmäksi. Ampumaradalla Meoptalla oli mukavampi ampua tarkasti pieniä kasoja verrattuna Zeissiin. Molemmat tähtäimet toimivat toisella kuvatasolla. Vaikka kuinka yritin Zeississa säätää okulaaria suurimmalla suurennoksella, niin siitä huolimatta en saanut mielestäni parempaa kuvaa kuin Meoptassa tai Zeiss Classic- mallissa. Onneksi kirkkaammalla kelillä oli kuva maalitauluista kuitenkin parempi kuin ensimmäisellä sumukelillä. 100 metrin etäisyydellä kuvan reunoilla oli havaittavissa lievää terävyyden puutetta.

Suurennossäädin oli mielestäni Zeississa parempi kuin Meoptassa kevyemmän toiminnan johdosta. Joku toinen taas saattaa haluta mielummin jäykempää säädeltävyyttä. Zeissin korkeus- ja sivusäädöt toimivat hyvin ja selkeästi, sekä ovat miellyttäviä käyttää. Sivu- ja korkeussäätimien nollausasetus on hyvä ja tarpeellinen lisäominaisuus.

Ratakäynnin jälkeen jäi kuitenkin vaivaamaan maksimisuurennoksen vähäinen suurennos verrattuna vastaavanlaisiin tähtäimiin. Vähäisempi maksimisuurennos ei kuitenkaan haittaa pimeässä, koska varsinkin peuroja kytätessä käytän pääasiassa 8-10 kertaista suurennosta, jotta kuva riistaeläimen ympäristöstä olisi mahdollisimman laaja. Pienemmälle riistalle sen sijaan toivoisi selkeää kuvaa suurimmalla suurennoksella.

Kiikaritähtäimien vertailua kytiskopista.
JAHDISSA

Nyt esittelyssä olevan kiikaritähtäimen ostin pääasiassa vahtimismetsästykseen kaiken kokoiselle riistalle. Ensimmäisenä jahti-iltana otin kyttäyskoppiin mukaan kaksi kivääriä. Toisessa kiväärissä oli Meoptan Meostar r1 RGD 3-12x56 ja toisessa kiväärissä Zeiss Conquest V4 3-12x56. Koppiin menin illalla puoli seitsemän aikaan. Ilma oli utuinen ja lämpötila +1 astetta. Lumi oli maassa, muuten näkyvyys metsän keskellä olevassa hämärässä passipaikassa oli huono. Jahdin aikana ei jahtitilanteita kohdalle sattunut. Mielestäni Zeiss ja Meopta olivat hämärässä alle 100 metrin etäisyydellä lähes tasavertaisia. Meopta kuitenkin joissain varjokohdissa hivenen parempi valon määrässä ja kuvan terävyydessä. Hämärässä tai melkein pimeässä kyttäyspaikassa pystyi vertailemaan hyvin valoyksiköiden ja ristikoiden toimivuutta ja siinä Zeiss oli parempi.

Seuraavana iltana menin avonaisemmalle ja valoisammalle ruokintapaikalle. Ennen kiväärin esille ottamista haravoin kolmea eri ruokintapistettä Zeiss Conquest 10x42 katselukiikareilla. Eläimiä ei näkynyt ja otin kiväärin varovaisesti asepussista. Zeissin katselukiikareiden jälkeen kiikaritähtäimen läpi katsoessa olin mielissäni. Ero valon määrässä ei ollut häiritsevä. Katselukiikareilta tähtäimeen siirtyminen ei tuottanut pettymystä. Testailin kiikaritähtäimen valoyksikköä ja käänsin säädintä ja samalla ihmettelin kuinka löysästi säädin pyörii, kunnes tajusin pyörittäväni pariston suojakantta.

Tunnin odottelun jälkeen ruokinnalle ilmestyi supikoira. Seurailin tähtäimen läpi supikoiran puuhastelua. Hetken päästä supikoira pysähtyi peurojen ruokinta-automaatin viereen. Supikoira ruokaili pienessä mytyssä lumisessa maassa syöden maassa olevia rehuohran siemeniä. Tuin kiväärin hyvin ja säädin valopisteen päälle toiseksi himmeimmälle asetukselle. Ristikon tolpat olivat mukavan ohuet ja valopiste selkeän pieni, jonka johdosta pienikokoinen supikoira oli helppo ottaa maalitauluksi. Ampumaetäisyyttä supikoiraan oli 82 metriä. Liipasimesta puristus ja supi kuoli paikoilleen.

Tähtäin toimii lumisessa maastossa pienriistalle alle 100 metrin matkoilla 
Seuraavana kyttäysiltana olin jälleen samassa tornissa. Nyt ilta oli aiempaa hivenen pimeämpi ja reilusti kylmempi. Pakkasta oli -16 astetta. Suurennossäädin oli tunnin istumisen jälkeen huomattavasti jäykempi kuin edellisellä plussakelillä. Suurennossäätimen jäykkyys oli jopa hivenen häiritsevää. Navakan pohjoistuulen ja aiempaa hämärämmän illan takia oli tornissa nyt epämieluisempaa istua. Havahduin kimeään ja hiljaiseen vikinään ja tasuttelun ääniin. Tornin viereen ilmaantui kaksi rusakkoa. Hetken päästä rusakot siirtyivät tietenkin tornin alle, syömään osittain paljasta kasvillisuutta.

Ruokailun ja rusakoiden päästelemien äänien kuuntelemisessa meni pitkä tovi. Rusakot säntäsivät metsään ja katosivat tornin läheisyydestä. Kului seuraavat puoli tuntia ennen kuin näin katselukiikareilla rusakot uudelleen. Toinen rusakoista oli noin reilun 60 metrin etäisyydellä. Odotin rusakon kääntävän kyljen paremmin punapistettä vasten ja säädin punapisteen himmeimmälle asetukselle. Rusakko käänsi kyljen. Puristin liipasimesta. Rusakko löytyi hangesta samasta kohtaa, johon ammuin.

Rusakko saaliiksi noin 60 metrin matkalta.
Kävin vielä ennen esittelyn julkaisua samassa kytiskopissa kuin ensimmäisellä kerralla Meoptan kanssa. Nyt vertailin Zeiss V4 Conquestia Zeissin Classic- malliin. Tälläkin kytiskerralla metsän keskellä oleva ruokintapaikka oli todella hämärä. Kuutamo ei päässyt valaisemaan pilviseltä taivaalta lainkaan. Ruokintapaikka oli kytiskopista noin 30 metrin etäisyydellä.

Zeiss Classic 3-12x56 vs. Zeiss Conquest V4 3-12x56
Ruokintapaikalle ilmaantui yksisarvinen metsäkaurispukki. Tällä kertaa kaurispukki sai ruokailla rauhassa ja toimia kiikaritähtäimien vertailussa avustajan roolissa. Vertailin tähtäimiä tähdäten kaurispukin päätä eri suurennoksilla ja nyt huomasin, mitä Zeissin halpuuttaminen käytännössä merkitsee optiikan / linssien laadulle. Classicilla kaurispukin päästä sai yksityiskohtaisemman ja suhteellisen tarkan, sekä terävän kuvan. V4:n läpi katsoessa kuva oli paljon tummempi ja kuva kauriin päästä oli epämääräinen. Tässäkin tapauksessa V4:n pelastus oli kuitenkin hyvä valopiste. Riistalaukaus olisi onnistunut molemmilla Zeisseilla varustetuilla kivääreillä.

LOPUKSI

V4- sarjan valopisteen kirkkauden säätö ja ristikko on vanhempaa Classic- sarjaa parempi. Classic- sarjassa valopiste on kooltaan 3 cm 100 metrin matkalla kun taas V4- mallissa se on 0,55 cm 100 metrin matkalla. Lisäksi V4- tähtäimen valopiste ei säröile silmissäni samalla tavalla kuin Classic- sarjassa. Tehdas takaa kiikaritähtäimen toimintalämpötilaksi -20 / +55 välillä. Toivottavasti tänä talvena pääsee tähtäintä testaamaan alle -20 asteen lämpötilassa. Suomessa se ei ole suinkaan poikkeava kytiskeli.

Kiikaritähtäin kannattaa ostaa mahdollisuuksien mukaan kivijalkamyymälästä. Myymälässä pystyt parhaiten toteamaan onko tähtäimen koko ja toiminnot mieluisia. Toimivuutta tarkastellessa kannattaa kiinnittää huomiota säätimien ja valoyksikön toimintaan, sekä ristikon malliin. Sen sijaan optisten ominaisuuksien vertailu myymälässä on aika turhauttavaa.

Jos pääsee pimeässä vertailemaan tähtäintä, niin näet ainakin valopisteen toimivuuden. Säröääkö valopiste pimeässä liikaa, kuinka kirkkaaksi ja himmeäksi valopisteen saa säädettyä. Parasta tietenkin olisi, jos tähtäintä pääsee testaamaan luonnossa valoisasta ajankohdasta auringon laskuun ja pimeään. Luonnon varjot ja mahdollisen eläimen liikkumisen seuraaminen ja asettuminen vaaleaa ja tummaa taustaa vasten eri etäisyyksiltä tarjoaa parhaat vertailuasetelmat. Kannattaa ehdottomasti käydä aseliikkeiden ja maahantuojien järjestämillä hämäräpäivillä, jolloin on mahdollista päästä vertailemaan luonnonvalossa eri kiikaritähtäimiä valoisan ajasta hämärään ja aina pimeään asti.

Zeiss V4 3-12x56 eduksi täytyy ehdottomasti todeta toimiva ristikko ja valoyksikkö. Ristikon tolpat ovat ohuet eivätkä peitä liikaa kohteesta. Valopisteen saa säädettyä riittävän himmeäksi, silti säilyttäen pisteen terävyyden. Valon läpäisy putkessa, eikä kuvan terävyys pidemmillä matkoilla tai todella hämärässä ole kuitenkaan mikään ylistyshuuto pimeän voittamiselle. Parempaa valon läpäisyä ja kuvan terävyyttä saa Zeisseissa sitten huomattavasti paksummalla setelitukolla. Hämärässä tähtäimen toimivuus pienpetopyynnissä on riittävä lumisessa maastossa alle 100 metrin ampumamatkoilla.

TEKNISET TIEDOT

Suurennos: 3-12
Vaikuttava objektiivin halkaisija: mm / 3 (27,7) 12 (56)
Ulostulopupillin halkaisija: 3 (9,2) 12 (4,7)
Hämärälukuarvo: 3 (8,5) 12 (25,9)
Näkökenttä: m/100 m / 3 (12,7) 12 (3,2)
Objektiivin katselukulma: 3 (7,2) 12 (1,8)
Dioptrian säätöalue: -3 / + 2
Silmäväli: 90 mm
Paralaksivapaa: 91,4 m
Säätöalue: 200 cm / 100 m
Säätö napsautuksella: 7,3 mm (1/4 moa)
Keskiputken halkaisija: 30 mm
Okulaariputken halkaisija: 44 mm
Objektiiviputken halkaisija; 62 mm
Päällyste: Lotu-Tec
Typpitäyte: Kyllä
Vesitiiviys: 400 mbar
Toimintalämpötila: -20 / +55 celsiusta
Pituus: 368 mm
Paino: 610 g

_______________________________________

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O ja Zeiss (retikkelikuva)
Lähteet; Zeiss



maanantai 14. tammikuuta 2019

SELLIER & BELLOT eXergy Blue kupariluotipatruuna.

Sellier & Bellot on yksi Euroopan suurimmista patruunanvalmistajista. Tehdas on perustettu Habsburgien valtakauden aikana (Itävallan keisarikunta) vuonna 1825 ja se on alusta alkaen toiminut Tsekeissä. Tehdas on historiansa aikana valmistanut patruunoita sotilas- ja metsästyskäyttöön. Tänä päivänä Sellier & Bellot on osa brasilialaista CBC- yhtymää, johon kuuluvat Magtech ja saksalainen MEN. Suurin osa yhtymän tuotannosta on sotilas- ja viranomaispatruunoita. Sellier & Bellotin linjastolta valmistuu eniten 9 mm ja .223- kaliiperin patruunoita. Sotilas- ja viranomaispatruunat eivät kuitenkaan ole ainut tuoteryhmä tämän päivän tehtaan patruunavalikoimasta.

Tehdas valmistaa edelleen suuria määriä patruunoita myös metsästäjille ja urheiluampujille. Lyijyttömien metsästyspatruunoiden tarjonta kuluttajille jatkaa kasvua, niin haulikoilla kuin myös rihlatuilla aseilla metsästäville. Metsästäjä, joka on tottunut kupariluoteihin, saa käyttöönsä lisää uusia monoliittisia luotivaihtoehtoja.

Sellier & Bellot eXergy BLUE
Sain Sellier & Bellotin maahantuojalta Aseliike Markus Remekseltä patruunaesittelyä varten tehtaan uusimpia lyijyttömiä eXergy Blue .308 Winchester kupariluotipatruunoita. Tehdas mainostaa 308 ja 30-06 patruunoiden soveltuvan sekä pienelle että suurelle Eurooppalaiselle sorkkariistalle.

Patruunarasian luodin lentoratatiedot (klikkaa kuvat suuremmiksi)
Kahteen osaan jaettavassa pahvisessa patruunarasiassa on yhteensä 20 patruunaa. Rasiasta löytyy tietoa muun muassa luodin lentoradasta ja luodin osumakäyttäytymisestä.

2 x 10 patruunaa
Exergy Blue- patruunan ensimmäinen julkitulo oli IWA:n asemessuilla vuonna 2017. Exergy Blue on jatkumoa jo aiemmalle tehtaan lyijyvapaalle eXergy- metsästyspatruunalle. Ulkoisesti patruunat eroavat toisistaan eXergy Bluen luodin päässä olevasta sinisestä polymeerityyppisestä muovikärjestä. Sen sijaan eXergy-patruunassa on alumiinitappi luodin kärjessä. MEOPTA Ballistic Calculatorin avulla voi vertailla vanhemman eXergy- patruunan lentoratatietoja. BLUE- patruunaa ei tätä kirjoittaessa löydy vielä valikosta.

Vanhempaan eXergy- patruunaan verrattuna saman kaliiperin Blue- patruunoissa on veneperäinen kevyempi luoti ja vauhtia enemmän. Luodin pitäisi avautua hivenen nopeammin säilyttäen kuitenkin hyvän jäämäpainon. Blue- patruunoiden kehittämisessä on luodille haettu myös suorempaa lentorataa pidemmille etäisyyksille. Tehtaan mainoskuvien perusteella luoti avautuu riistaeläimessä useampaan sakaraan.

Vertasin Sellier Bellotin eXergy Blue- patruunan luotia Barnesin vastaavan painoiseen .30- kaliiperin Tipped tsx- kupariluotiin. Luotien ulkonäkö muistuttaa hivenen toisiaan. Blue- luodin muovikärki on väriltään vaalean sininen ja Barnesissa tummemman sininen. Barnesin luodin veneperän viistoleikkaus on hivenen jyrkempi kuin S&B:n luodissa. Barnesin luodin urat lähtevät ylempää. Urat ovat kapeampia ja luodissa on yksi ura enemmän kuin S&B:n luodissa.

eXergy BLUE- patruuna purettuna.
Sellier & Bellot valmistaa eXergy Blue- patruunoita kaliipereissa;  300 AAC BLACKOUT, .308 WIN, .30-06 SPRINGFIELD JA 300 WINMAG. Exergy Bluen 308 ja 30-06 kaliipereissa on sama 10,7 gramman (165 gr) painoinen luoti. Tehdastietojen mukaan lähtönopeutta 308 patruunalla on piipunsuusta mitattuna 829 m/s ja 30-06 kaliiperissa 849 m/s. Energiamäärä on 308:lla 3675J ja 30-06:lla 3853J.

Sellior & Bellot eXergy Blue 308 Win.
Kohdistin ampumaradalla 100 metrin matkalle Sakon 308 kiväärini ja Meopta Meostar r1 3-12x56 RGD kiikaritähtäimen esittelyn patruunoilla. Kiväärin nokassa oli AseUtran SL5i äänenvaimennin. Pakkasta oli -6 astetta. Kiväärini oli aiemmin kohdistettu itselataamilleni Barnesin Tipped tsx 165 grainin kupariluotipatruunoille. Tähtäimen asetuksia ei tarvinnut muuttaa, sillä S&B:n eXergy Blue- patruunat osuivat lähes samaan kohtaan, vain noin sentin ylemmäs. Kolmen laukauksen kasat olivat sen verran hyviä, että päätin käydä seuraavana päivänä ostamassa samoja patruunoita .30-06 kaliiperin kivääriini.

Sellior & Bellot eXergy BLUE patruunoiden kohdistus 100 m.
Seuraavana ratapäivänä marssin ampumaradalle Sakon 30-06 kaliiperin kiväärin ja Meopta Meostar r2 2,5-15x56 RD tähtäimen kanssa. Kiväärin nokassa oli sama AseUtran SL5i äänenvaimennin. Koeammunnat suoritin samalla tavalla kuin aiemmalla kerralla ampumatukien päältä. Lämpötila oli nolla astetta. Ensimmäinen laukaus meni muutaman sentin verran ylös maalitaulusta. Siirsin Meopta- kiikaritähtäimen säätöä kahdella napsulla, jonka jälkeen ammuin pari kolmen laukauksen sarjaa. Sarjojen jälkeen kivääri oli mielestäni peurajahtia varten kohdistettu. Sellier & Bellotin 30-06 patruunat kävivät tarkasti 100 metrillä.

Sellior & Bellot eXergy Blue .30-06 Springfield
Kokokuparisten metsästysluotien käytössä tulee muistaa, etteivät ne avaudu samalla lailla hirvieläimessä, kuin esimerkiksi nopeasti avautuvat pehmeäkärkiset lyijyluodit. Patruunat sain esittelyä varten tammikuun alussa, jolloin oli jo sen verran pakkasta, etten saanut mitattua luotettavasti luodinnopeusmittarilla patruunoiden lähtönopeuksia. Pakkaskelien takia en tehnyt myöskään maaliballistiikkatestejä esimerkiksi märkiin sanomalehtiin. Tällä kertaa riitti pelkkä ampumaradalla tehty kiväärin kohdistaminen esittelyn patruunoilla.

Sorkkariistan vahtimismetsästyksen lomassa on mahdollisuus ampua ruokinnoilla käyviä supikoiria ja rusakoita. Patruunat osoittautuivat tarkoiksi myös pienemmälle riistalle. Onnistuin ampumaan 30-06 patruunoilla kaksi rusakkoa saman illan aikana ennen patruunaesittelyn julkaisua. Luodin ulostuloreikä rusakossa on reilun kokoinen. Parhaiden lihojen säästämiseksi kannattaa tähdätä istuvan rusakon yläosaan.

eXergy BLUE 30-06 ja rusakot.
Patruunat osoittautuivat sen verran tarkoiksi tehdaspatruunoiksi, ettei tälle kaudelle tarvitse enää itse ryhtyä lataamaan jahtipatruunoita. Talven jahdit meneekin Sellier & Bellotin eXergy Blue- patruunoilla. Jahtivälineet ovat nyt kunnossa - jahdissa onnistuminen riippuu ampujasta.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.
Maahantuoja; Aseliike Markus Remes
Lähteet; Sellier & Bellot


sunnuntai 6. tammikuuta 2019

SAKO L61R .338 Win. Mag. osa 2/2.



Syksyn hirvijahti alkaa.
JAHDISSA

Kuin varkain ilmestyi jahtitornin vasemmalle puolelle kaksi uroshirveä. Etäisyys hirviin oli noin 80 metriä. Hirvet suuntasivat määrätietoisesti kohti edessä olevaa kaalipeltoa. Katselukiikareilla seurailin hirvien ruokailua. Hirvillä oli selvästi nälkä. Yleensä hirvet saapuvat peltoon siinä vaiheessa kun on jo melkein pimeää, mutta nämä herrat tulivat hivenen aiemmin, vielä valoisan aikaan. Sarvisäännön takia 6-9 piikkiset hirvet olivat tuolloin riistanhoitoyhdistyksen toivomuksesta rauhoitettuja. Toisella hirvistä oli seitsemän piikkiä ja pienemmällä hirvellä oli sarvissaan viisi piikkiä. Se koitui pienemmän hirven kohtaloksi. Mittasin hirveen matkaksi laseretäisyysmittarilla 142 metriä. Tuolloin en ollut vielä ehtinyt tehdä koeammuntoja eri metsästysluodeille, joten tyydyin kiväärin mukana tulleisiin vanhoihin Sako Hammerhead 16,2 gramman patruunoihin. Patruunat olin kuitenkin aiemmin koeampunut asetta kohdistettaessa ja tiesin aseen käyvän tarkasti ko. patruunoilla.

Vanhan Hammerhead-luodin maaliballistiikassa oli sen sijaan toivomisen varaa. Oli kuitenkin valoisaa ja näin hirven asennon hyvin. Nyt odottelin vain, että hirven kylki on selvästi näkyvissä hyvää keuhkolaukausta varten. Jonkin ajan kuluttua hirven kylki oli täydellisesti asettunut ampujan suuntaan. Puristin liipaisimesta ja lähetin luodin matkaan. Molemmat hirvet näyttivät hölmistyneen laukauksen äänestä ja lähestyivät kohti jahtitorniani korvat höröllä. Olin ihmeissäni ja luulin ampuneeni ohi. En ollut kuullut edes osumaääntä. Tein uuden latausliikkeen ja nyt isompi hirvistä lähti laukkaan tulojälkiään kohti. Pienempi hirvistä sen sijaan alkoi huojua. Huojunnan perusteella totesin osuneeni hirveen, enkä ampunut enää toista laukausta. Hirvi rojahti pellolle. Isompi hirvistä yritti murahdellen kutsua kaveriaan mukaan metsänsiimekseen. Turhaan. Kiltaveli ei enää pellolta noussut muuten kuin traktorin kyydissä. Hammerhead-luoti löytyi kyljen toiselta puolelta nahan alta. Luoti oli pysynyt suhteellisen hyvin kasassa.

Pienempi peltohirvi nurin.
Jahtikaudelle 2018 olin löytänyt kivääriin erittäin hyvin käyvän metsästyspatruunan lataamalla patruunan itse. Itseladatusta patruunasta lisää täällä. Olin jälleen samassa jahtitornissa kaalipellon laidalla kuin aina ennenkin hirviä odotellessa. Yksi iso uroshirvi tulikin jo valoisan aikaan noin 240 metrin päähän ruokailemaan. Hirven rintamasuunta oli suoraan kohti. Kylkiä ei näkynyt. Hirveä kiikaroidessa laskin sarven piikkien määräksi vähintään kuusi piikkiä. Alueella piti olla myös muutama neljäpiikkistä ja yksi tappisarvi. Päätin odotella muita saapuvaksi. Naarashirvistä eikä vasoista ollut havaintoja enää moneen kuukauteen.
Kuulostelua ruokailun lomassa.
Peuroja alkoi ilmaantua kaalipellolle runsain mitoin. Välillä osa peuroista sai sätkyn kuljettuaan metsästäjien välistä. Ihmishaju aiheutti pakoreaktion, joka kuitenkin loppui hetken päästä kaalin huumaavan tuoksun johdosta. Peurat ruokailivat ja nuorimmat peurat aina välillä ääntelivät emänsä perään tai muuten vain tyytyväisyyttään. Ilta lähestyi ja valon määrä väheni. Edelleen pellolla oli vain yksi uroshirvi. Kun alkoi olla jo todella hämärää, niin havaitsin kaalipellolla toisen uroshirven hahmon. Vielä ei ollut kuitenkaan liian pimeää ja eläimen asennon pystyi erottamaan selvästi. 

Jahtiaika alkoi lähestyä loppua edelleen pimenevän illan ansiosta. Vielä nopea kommunikointi naapuripassin kanssa. Naapuri ei pystynyt enää ampumaan hirveä. Kytkin kiikaritähtäimen punapisteen päälle ja asetin pisteen hirven kylkeen. Etäisyyden arvioin noin 180 metriksi. Liipasimen puristus ja kuulin selvän osumaäänen. Hirvi otti muutaman askeleen ja kaatui kaalipeltoon. Seuraavaksi kuului hiljaisessa pellossa enää hirven viimeinen henkäisy. Jahti oli illan osalta päättynyt ja alkoi työläisin vaihe. Hirven luokse päästyäni havaitsin hirven nelipiikkiseksi uroshirveksi. Hirven teurastuspaino oli 212 kiloa. Barnesin kupariluoti oli lävistänyt hirven, eikä luotia saanut talteen.

Sako L61R 338 WinMag ja kaadettu uroshirvi.
Seuraavana viikonloppuna hirvijahti jatkui samassa tornissa saman kaalipellon äärellä. Nyt oli tarkoituksena vahtia mahdollista vasaa. Uroshirviä saapui kaalipeltoon kaksin kappalein. Hirvet kunnioittivat toistensa ruokarauhaa ja pysyivät toisistaan riittävän etäällä. Varsinkin pienempi neljäpiikkinen uroshirvi näytti ymmärtävän oman rajallisuuden isomman rinnalla. Oli parempi keskittyä kaalin syöntiin kuin härnätä isompiaan.

Olin jo varma, ettei peltoon ilmesty vasoja ja aloin suunnitella kotia lähtöä. Metsästä kuitenkin kuului oksien rasahtelua ja uroshirvet nostivat välillä päitään korvat höröllä kuullostellen samaan suuntaan. Joku oli vielä tulossa. Hetken päästä pellolle ilmaantui kahden hirven hahmot. Isompi ja selvästi pienempi. Jahtikaveri viestitti mahdollisesta vasasta. Kaveri oli lähempänä varustautuneena tehokkaammilla katselukiikareilla. Ampumaan hän ei kuitenkaan enää kyennyt.

Seurasin hetken aikaa hirvien touhua kaalipellolla. Isompi peltoon tulleista hirvistä aloitti ruokailun välittömästi. Pienempi sen sijaan hyppi ja ynähteli pellolla. Pienemmän oli pakko olla vasa. Kytkin tähtäinkiikarin punapisteen päälle ja siirsin pisteen vasan kylkeen. Liipasimesta puristus ja laukaus suuliekin valaisemana kajahti hämärässä illassa. Heti laukauksen jälkeen alkoi kuulua kovaa ryskettä hirvien laukatessa metsään. Emähirvi kutsui murahdellen vasaansa metsän suojaan.

Kaveri oli nähnyt vasan kaatuneen pellon ja metsän väliseen ojaan. Paikalle päästyämme vasa ei ollutkaan ojassa, vaan vasa löytyi muutaman metrin päästä ojan takaa. Osuma oli ollut lavan takana keuhkoilla ja ulostulo vastapuolelta keuhkon takaa. Vasa oli lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna jo iso kooltaan. Teurastuspaino oli 89 kg.
Urosvasa ja Sako L61R .338 Win.Mag.
Kun hirviluvat oli käytetty oman seuran osalta, auttoi seuramme yhteislupa-alueen muita seuroja hirven pyynnissä. Naapuriseurasta tuli pyyntö voisimmeko ampua heille yhden aikuisen hirven, koska heillä oli vaikeuksia hirvenpyynnissä. Seuramme vahti torneissa hirviä kolmena iltana ja kolmas kerta toden sanoo.

Olin tullut jahtitorniin jo hyvissä ajoin. Joskus hirvet saattavat olla jo pellossa kun metsästäjä yrittää torniin. Tuolloin torniin meno pääsääntöisesti päättyy epäonnistuneeseen yritykseen. Pääsin kuitenkin torniin ennen kuin hirvet olivat pellossa. Muutaman tunnin istumisen jälkeen kuului edessä olevasta metsästä rasahtelua. Peltoalue on metsien ja kallion ympäröimä, joten äänet hivenen kiertävät, eikä oikeasta äänensuunnasta ole aina varmuutta. Havaitsin puurivin takana hakkuuaukealla liikettä. Hirven liikkuessa valkoiset jalat näkyivät tummaa taustaa vasten. Välillä hirvi pysähtyi kuulostelemaan ennen uusia askeleita. Hirvi katosi näköpiiristä. Muutamien minuuttien kuluttua hirvi ilmestyi pellon reunaan. Mittasin laseretäisyysmittarilla etäisyyden hirveen. Mittari antoi lukemaksi 230 metriä. Hirvi seisoi rintamasuunta kohti tornia. Täytyi vain odotella rauhassa hirven lähemmäksi tuloa.

Hirvi aloitti laiduntamisen ja siirtyi pellolla pari askelmaa lähemmäksi tornia aina muutaman pellolta löydetyn suupalan jälkeen. Jonkin ajan kuluttua mittasin hirven etäisyydeksi 218 metriä. Hirvi ei edelleenkään ollut hyvässä asennossa ampujaan nähden. Lisäksi huomasin pulssini nousevan siten, että se alkoi häiritä jo tulevaa ampumasuoritusta. Metsästystilanne alkoi jännittämään toden teolla. Ihmettelin kehoni toimintaa ja aloin keskittyä paremmin hengitykseeni. Naapuriseuralle hirven ampuminen nosti näköjään enemmän sykettä kuin omalle seuralle ampuminen. Oli siis suorituspaineita.

Pidin lyhyen tauon tähystämisessä ja kasasin itseni uudelleen. Syke laski ja hirvi lähestyi jälleen jahtitornia. Nyt mitattu ampumaetäisyys oli 208 metriä. Kyseessä näytti olevan yksinäinen naarashirvi. Muutaman askeleen jälkeen hirvi pysähtyi ja suuntasi korvat lähimpään taloon. Ampumaetäisyys oli noin 205 metriä. Päätin laukaista kiväärin, ennen kuin hirvi kääntyisi ja palaisi tulosuuntaansa vain peräpää näkyvissä. Laukausääni rikkoi jälleen kerran pellon hiljaisuuden. Hirvi suuntasi laukauksen jälkeen rivakasti metsän suuntaan. Hirvi pysähtyi kuitenkin hetkeksi pellon ja metsän rajalle, jonka jälkeen loikkasi jo pimenevään metsään. Metsästä kuului katkeilevien risujen ääniä ja kova rasahdus. Rasahduksen jälkeen kuului muutama koriseva hengitysääni päättyen hiljaisuuteen.

Pakkasin tavarat reppuun ja ilmoitin kaverille hirven ampumisesta. Lähdin kotia kohti koiran hakuun. Halusin pelata varman päälle. Olen kerran epäonnistunut hirvijahdissa, kun olen ollut varma kaatotilanteesta. Kaatopaikalle päästyäni hirvenvasa pomppasi edestäni ylös ja juoksi karkuun. En ehtinyt tehdä suolistuspuukko kädessäni muuta kuin hölmistyneenä seurata pakenevaa vasaa katseellani. Varsinkin kun kiväärini oli 100 metrin päässä ampumapaikalla repun vieressä. Onneksi koiramies ehti ampua haavakkovasan viereiselle tielle. Sama virhe varmasta kaadosta ei ole enää toistunut kyseisen tapahtuman jälkeen. Tilanne sai nyt samalla rauhoittua sillä välin, kun olin hakemassa koiraa jäljestystä varten.

Peltoon päästyämme aloitin koiran kanssa hirven jäljestyksen. Oli jo täysin pimeää. Otsalampun valossa näkyi hirvien ja peurojen jälkiä pitkin pellon reunaa. Yritin etsiä katseellani kohtaa, josta hirvi näkyi viimeisen kerran. Koira ehti kuitenkin ennen isäntää ja lähti kuono maata viistäen metsään. Kymmenen metrin jälkeen koira kääntyi jyrkästi oikealle. Olin hivenen hämmentynyt, koska mielestäni hirven äänet kuuluivat päinvastaisesta suunnasta. Olen ollut ennenkin väärässä ja koira oikeassa, joten nyt mentiin sinne mihin koiran kuono osoitti. Ei tarvinnut edetä kuin 20 metriä, niin hirvi löytyi hengettömänä metsästä. Barnesin kupariluoti oli lävistänyt viistosti hirven keuhkot. Luoti oli tullut ulos reilusti keuhkojen takaa. Onneksi suolisto ei ollut kuitenkaan  rikkoontunut.

Jäljestys on päättynyt.
LOPUKSI

Sakon vanhemman mallin kiväärit ovat edelleen toimivia työjuhtia. Tarkkoja ja laadukkaasti valmistettuja metsästyskivääreitä. Vanhempien Sako-kivääreiden tukin ergonomia ja esteettisyys ovat allekirjoittaneelle mieluisia. Tämän päivän Sako-kiväärit ja aiempi malli 75 ovat kuitenkin käytännöllisempiä esimerkiksi lukkolaitteen ja aseen huoltamisen osalta. Kyseessä kuitenkin vain pieniä teknisiä eroja, joilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä metsästyksessä.

Lukkolaite on toiminut moitteetta. Patruunan syöttämisessä ja ammutun hylsyn poistamisessa ei ole ollut ongelmia. Kiväärin pitkä latauspituus voisi olla yksi miinus, mutta vahtimismetsästyksesssä magnum-kaliiperisella suurriistakiväärillä sillä ei ole suurta merkitystä. Kiinteän lippaan huono puoli on patruunoiden poistaminen. Irtolipas on helpompi ja mukavampi. Kiinteää lipasta ei voi kuitenkaan kadottaa, eikä lipas putoa vauhdikkaassa metsästystilanteessa.

Kiinteällä lippaalla varustettu suurriistakivääri on ammuttaessa magnum-kaliipereissa luotettavin vaihtoehto. Kerran olen saanut patruunoita poistaessa lippaan jousen ja patruunasillan irtoamaan avonaisesta lippaankannesta ja putoamaan jahtitornin lattialle. Onneksi metsästys oli jo loppunut, eikä kolinasta ollut haittaa.

Vaikka kyseessä on magnum-kaliiperi, niin siitä huolimatta 338 Winchester Magnumin rekyyli on vaimentimella varustetulla kiväärillä mieto. Vaimennettuna Sakon L61R- kiväärillä on mukava ampua istualtaan tai makuulta ilman rekyylipelkoa. Ampuminen on miellyttävää ja tarkkaan laukaukseen on helppo keskittyä. Raskas äänenvaimennin lisää hivenen aseen etupainoisuutta.

Tärkein asia tässä kiväärissä on kiväärin erinomainen tarkkuus ja luotettava toiminta ampumatilanteissa. Vaikka kiväärin hyvä tarkkuus, kaliiperin hyvä ulko- ja maaliballistiikka, sekä valovoimainen tähtäinkiikari mahdollistavat hämärässä pidemmät ampumamatkat, niin siitä huolimatta pidemmille etäisyyksille ammuttaessa virheen mahdollisuudet kasvavat. Melkein kymmenen vuotta vanhan kiikaritähtäimeni punapiste peittää ( 3 cm / 100 m ) kauempana olevan maalin reilummin ja pienikin virhe laukaisussa lisää ohilaukauksen riskiä. Tämä tulee huomioida varsinkin ammuttaessa hirveä pienempää riistaa.

Käytettyjä vanhempia Sako-kivääreitä löytää hyvin aseliikkeistä, jotka ovat perehtyneitä käytettyjen aseiden myyntiin. Myös yksityiseltä myyjältä saattaa saada edullisesti hyväkuntoisen käytetyn kiväärin. Käytetyn kiväärin ostamisessa tulee olla kuitenkin huolellinen. Kivääriä on saatettu viritellä tai asetta on huollettu väärin - käyntiä huonontavasti. Parasta olisi jos asetta pääsee kokeilemaan ennen ostopäätöstä. Käytetyn kivääriin myyjällä saattaa olla väärä käsitys aseen oikeasta arvosta ja hinnat ovatkin monesti ylihinnoiteltuja. Metsästäjällä on kuitenkin valinnanvaraa. Aseliikkeistä saa edullisesti uusia kivääreitä mm; Cz, Remington ja vanhemmat Tikka T3- mallit, joita tätä kirjoittaessa löytyy vielä aseliikkeiden hyllyiltä poistohintaan.

Jos löydät edullisen käytetyn kiväärin, jää rahaa enemmän optiikkaan.
Päädyttyäni kuitenkin edulliseen käytettyyn kiväärin jää rahaa enemmän laadukkaan tähtäinkiikarin hankintaan. Laadukkaissa ja tämän päivän tähtäinkiikareissa on paremmat tähtäinristikot ja valoyksiköt. Uusikin kallis kivääri jää helposti käyttämättömänä asekaappiin, mikäli tähtäinkiikari on riittämätön. Yksi hyvä puoli on käytetyn magnum-kaliiperisen kiväärin ostamisessa - korkeamman patruunahinnan takia ne ovat yleensä vähän ammuttuja.

Teksti; P.O.
Kuvat; P.O.