W. J. Jeffery & Co. Ltd. 12/65 (osa 1/2)

William Jackman Jeffery & Co. Ltd 12/65 sivulukkohaulikko

William Jackman Jeffery on paremmin tunnettu yrityksensä W. J. Jeffery & Co. Ltd. kiväärien suurriistakaliipereista kuin haulikoista. Näistä tunnetuimpia ovat mm. 600 Nitro, 500 Jeffery, .404 Jeffery ja .333 Jeffery. Jefferyn kehittämällä kaliiperilla metsästi Intiassa esimerkiksi tunnettu Jim Corbett. Corbett käytti ihmisyöjätiikereiden ja - leopardien metsästyksessä tuplaluodikkoa kaliiperissa .450-400 (.400 Jeffery Nitro Express). Suurriistakiväärit, joissa käytettiin Jefferyn kehittämiä kaliipereita olivat joko Anson & Deeleyn aktioon tehtyjä tuplaluodikoita, yksipiippuisia Farguhason läppälukkoisia kivääreitä tai Mauser 98 pulttilukkokivääreitä. Mauser 98 kivääreitä Jefferyn kaliipereissa on esitelty maailmalla eri vuosikymmenien aikana, varsinkin custom- kivääreinä. Alla kuva Guns & Ammo- lehden 80- luvun artikkelista sarjatuotantoaseesta.

Guns & Ammo lokakuun numero vuodelta 1988

W. J. Jeffery syntyi vuonna1857. Ennen omaa yritystoimintaa Jeffery työskenteli muun muassa Cogswell & Harrisonilla, sekä osakkaana muutamassa muussa aseyrityksessä. Oman asekaupan W. J. Jeffery & Co. Ltd:n hän aloitti vuonna 1891. Vuonna 1898 Jefferyllä oli omat liiketilat ja asepaja Lontoossa. Asekauppa ja aseiden valmistus tapahtui omassa pajassa, sekä alihankkijoiden toimesta niin Birminghamissa kuin myös Lontoossa. Birminghamissa valmistettiin halvimmat mallit ja suurin osa metsästysaseista, Lontoossa kalleimmat luodikko- ja haulikkomallit. Jeffery kuoli vuonna 1909, jonka jälkeen yrityksen toiminnan otti haltuunsa Jefferyn veli Charles. Charlesin kuoleman jälkeen vuonna 1920 aseliikkeen johtamisen otti haltuun veljenpoika, F. Jeffery Pearce. Vuonna 1957 yritystoiminta siirtyi Westley Richardsin alaisuuteen ja vuonna 1959 Holland & Holland osti Jefferyn yritystoiminnan. Nykyään yritys toimii Englannissa uuden omistajan voimin, joka valmistaa W.J. Jeffery & Co. Ltd. nimen alla Mauser-98 aktioon tehtyjä custom-kivääreitä.

Jeffery`s malli nro. 4

Olen aiemmin esitellyt Lontoon asekauppaa täällä, joten aihetta en enää tässä kirjoituksessa käsittele. Palataan kuitenkin vuoteen 1930, jolloin Yhdysvalloista 1920- luvun lopun pörssiromahdus ja taloudellinen taantuma vaikuttivat Euroopassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Esittelyn haulikko maksoi 35 puntaa, mikä oli puolet tavallisen työläisen vuosiansiosta. Hyväpalkkainen työmies ansaitsi noin 100 puntaa vuodessa. Saman verran maksoi Jefferyn kallein sivulukkohaulikko malli numero yksi, joka oli valmistettu Lontoossa. Tänä päivänä työmiehen vuosiansio ei välttämättä enää riitä Englannissa valmistetun uuden arvohaulikon ostamiseen. Nyt esittelyssä oleva haulikko oli sivulukkoisista haulikkomalleista siis halvin ja mallimerkinnältään malli neljä. Haulikko on valmistettu Birminghamissa vuonna 1930. Haulikon piiput on kunnostettu ja koestettu uudelleen vuonna 2017. Haulikon takatukki vaikuttaa myös uudemmalta ja sen perää on jatkettu alkuperäisestä pituudesta. Haulikon restaurointi on tehty ammattitaidolla. Haulikon kaliiperi on 12/65 (2 1/2) ja sillä voi ampua 65 ja 67,5 mm pituisia patruunoita. Haulikossa on 28" pituinen piippupari ja haulikon paino on 3,2 kg.

Huutokauppaluettelossa esittelyn haulikon kohdalla mainittiin, että kyseessä on savuttomalle ruudille uudelleen vuonna 2017 koestettu haulikon piippupari. Tämä tarkoittaa siis sitä, että haulikon piiput on kunnostettu. Koska en ole keräilijä, vaan aktiivinen metsästäjä ja ammunnanharrastaja, ei kunnostamisen aiheuttama mahdollinen haulikon arvon aleneminen haitannut, vaan pikemmin varmisti ostopäätöksen teon. Englannissa on ammattitaitoiset asesepät, jotka osaavat vanhojen aseiden kunnostamisen. Näin ollen ei ollut pelkoa siitä, että joutuisin jossain vaiheessa esimerkiksi uudelleen juottamalla kunnostamaan haulikon piiput, mikä on yksi kalleimpia aseseppätöitä. 

Piippupari on mallia Dovtail, mikä on halvempi piippujen valmistustapa kuin esimerkiksi kalleimmissa malleissa Chopperlump- piiput. Supistukset haulikossa on sylinteri ja 3/4- supistus. Avarampi supistus oikeassa piippussa ja tiukempi vasemmassa piipussa. Piippuparin tähtäinkisko on kourumainen (concave). Kisko on perästä alkaen leveydeltään 10 mm ja kapenee piipun päähän kuuteen milliin. Piipun päässä on kolmen millin messinkinen tähtäinjyvä. Tähtäinkiskoon on kaiverrettu teksti; W. J. Jeffery & Co Ltd. 9. Golden Square. Regent Street. London. W.I. Lisäksi kiskon perään on koristekaiverrettu kasviköynnökset. Piippujen valikoivat ejektorit ovat Holland & Hollandin mallia Southgate. Kyseiset ejektorit on yleisesti käytössä ja toiminnaltaan varmoiksi todetut. Piippuparin patruunapesien alapuolella on kaksi sulkuharkkoa, jotka lukittuvat lukkorunkoon. Kyseessä on niin sanottu Purdeyn alasulku. Sulkuharkkojen molemmin puolin löytyy vanhat ja uudet Birminghamin koestusleimat.

W. J. Jeffery & Co. Ltd. etutukki

Haulikon kapea etutukki on Anson- mallia, jossa irrotuspainike on etutukin edessä. Painikkeen ympärillä on koristekaiverrettu metallivahvike.  Etutukin metallirunko on kiinnitetty puuosaan yhdellä läpiruuvilla. Ruuvin pää näkyy etutukissa koristekaiverretun metallivahvikkeen keskellä. Metallirungon keskellä on lovet piippuparin kiinnityshakaselle ja rungon perässä on ejektorit ja lovet lukkorungon viritintapeille.

Haulikossa on perinteinen suora englantilainen tukki hienolla pähkinäsyykuvioinnilla. Vetopituus etummaisesta liipaisimesta tukin perään on 37,4 cm.  Salmiakkikuvioiset karhennukset pitokohdistaan on tiheät. Tukkia on jatkettu puisella jatkopalalla. Jatkopalan syykuviot sopivat täydellisesti tukkiin. Jatkopala/perälevy on karhennettu peräosasta. Puun sovitukset on tehty hyvin lukkorunkoon. Tukin karhennusten eteen on kaiverrettu molemmin puolin tukkia niin kutsuttu kyynel tai pisara. Tässä mallissa tukin sarvet (eng. horns) eivät yllä lukkorungon iskupohjaan saakka, kuten kalleimmissa haulikoissa. Tukkiin on asennettu metallilaatta, johon omistaja voi kaiverruttaa vaikka nimikirjaimensa. Olen öljynyt tukin perinteisellä englantilaisella tukkiöljyllä, josta lisää täällä. Öljyämisen jälkeen vahasin tukin pinnan tukkivahalla hivenen himmeämmäksi.

Lukkorunko on kauttaaltaan koristeellisesti kaiverrettu. Lukkorungon edestä löytyy viritintapit. Tapit ovat yhteydessä etutukin vastinkoloihin. Viritintappien tehtävänä on siis virittää haulikon laukaisukoneisto. Laukaisukoneisto on perinteinen englantilainen seitsemän pinnin sivulukko. Lukon osat, muun muassa iskuvasarat, ovat kiinni rungon sivulevyissä rungon sisäpuolella. Hanallisissa haulikoissa iskuvasarat ovat ulkopuolella. Siksi vanhoista haulikoista usein mainitaan, että ne ovat joko hanallisia tai hanattomia. Tämä haulikko on hanaton, koska iskuvasarat ovat siis rungon sisäpuolella näkymättömissä. Sivulukot saa huoltoa varten irti avaamalla rungon molemmin puolin sijaitsevat talttapäiset ruuvit. Sivulukkojen huoltamisesta olen kirjoittanut täällä. 

Haulikon sivulukot irrotettuna huoltoa varten

Automaattisesta varmistimesta saa peukalolla pitävän otteen. Varmistimen edessä oleva kullattu safe- teksti ja sen kultaus on jo haalistunut. Lukkorungon yläpuolella oleva piippuparin avausvipu on perinteistä mallia. Vipua oikealle kääntämällä saa avattua haulikon piiput. Haulikon tukin saa irti lukkorungosta irrottamalla kolme talttaruuvia, jotka sijaitsevat; liipasinkaaren ruodon alla, avausvivun alla ja lukkorungon pohjassa. Lukkorungon malli poikkeaa hivenen muista englantilaisista arvohaulikoista. Monessa mallissa takatukki (tukin sarvet) on suoraan yhteydessä rungon iskupohjan ulko-osaan. Tässä mallissa lukkorunko jatkuu taakse päin kuitenkin iskupohjan ulko-osasta vielä kahdeksan milliä. Vastaavanlaisen lukkorungon olen havainnut joissain Lontoon Bossin ja Beesleyn mallien haulikoissa. Yleensä kyseinen tekninen ratkaisu on valmistajien halvemmissa sivulukkohaulikoissa. 

Haulikossa on kaksi erittäin hyvin muotoillut liipaisimet, joista etummainen laukaisee oikean piipun ja takimmainen suppeamman vasemman piipun. Laukaisu on erinomainen, kuten yleensä sivulukkoisissa haulikoissa, verrattuna laatikkolukkoisiin haulikoihin. Liipaisimien suojana on koristekaiverrettu liipaisinkaari, jonka ruoto uppoutuu takatukkiin työstettyyn loveen noin 10 cm verran. 

Seuraavassa 2/2 osassa käydään radalla ja metsällä - yhteenvetoa unohtamatta.

Teksti ja kuvat; P.O.

Käytetyt lähteet; kirja, Ihmissyöjätiikereitä, Jim Corbett (Tammi), kirja, British Gunmakers, Volume One - London (Nigel Brown), W. J. Jeffery & Co. Ltd. kuvastoluettelo vuodelta 1930 sekä Guns & Ammo aselehti vuodelta 1988.

W. J. Jeffery & Co. Ltd. kyyhkynmetsästyksessä

Englantilaiset metsästyshaulikot

Made in UK

Iso-Britannian asekauppa on ollut vilkkainta 1800- luvulla ja 1900- luvun alkupuolella. On myös mainittu kultaisesta ajasta 1880- luvulta vuoteen 1939. Maailman kuuluisin asekauppakeskus sijaitsi Lontoossa. Lontoossa metsästysaseiden kehitykseen ja asekauppaan vaikuttivat suuresti herrat nimeltä John ja Joseph Manton. Veljeksistä tunnetuin oli nuorempi Joseph. Joseph aloitteli asesepän uraansa veljensä liikkeessä. Kummatkin olivat asevalmistajia omissa yrityksissään, mutta yhteistyö oli kuitenkin molemmin puolista. Moni kuuluisa englantilainen asevalmistaja ja myöhemmin oman aseliikkeen perustaja oli työntekijänä Mantonien asepajoissa. Mantonien työntekijöitä olivat mm; Purdey, Boss, Greener, Lancaster, Moore, Blanch ja Lang.  Veljesten aikakausi oli 1700- luvun lopusta 1800- luvun alkuun. Mantonien, varsinkin Josephin keksintöjen patentit tasoittivat tietä kohti modernien englantilaisten metsästysaseiden aikakautta.

Kuva kirjasta; Purdey`S The Guns And The Family

Takaaladattavien haulikoiden kehittyessä kohti savuttoman ruudin aikakautta englantilaisten asevalmistajien patenttimäärät lisääntyivät melkoisesti. Lontoon aseliikkeet tilasivat monesti yrityksensä malliston edullisimmat haulikot Lontoon ulkopuolelta esimerkiksi Birminghamista ja kalleimmat Lontoon alueen asevalmistajilta. Asepajoja oli lukuisia ympäri kaupunkia. Oli pienempiä valmistajia, jotka pajoissaan keskittyivät pelkästään esimerkiksi piippujen valmistukseen tai tekivät joitain muita aseen osia ja työvaiheita. Osalla aseliikkeistä oli kuitenkin omat asepajat, joissa arvokkaimmat aseet valmistettiin alusta loppuun oman henkilökunnan toimesta. 

Aseiden kehitys 1800-luvun lopussa oli huimaa ja tänä päivänä perinteiset englantilaiset asevalmistajat valmistavat monet haulikkomallinsa perustuen edelleen samoille teknisille ratkaisuille. Valmistustavat, materiaalit ja aseet ovat kuitenkin osittain muuttuneet niin valmistajille kuin myös käyttäjille turvallisemmiksi. Täytyy kuitenkin tähän kohtaan huomauttaa, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa aseiden tarkastustoiminta on toteutettu jo satoja vuosia sitten. Lontoossa aseiden tarkastustoiminta alkoi vuonna 1637 ja Birminghamissa vuodesta 1813. Molemmilla tarkastusviranomaisella on omat tarkastus-/koestusleimansa. Nykyään Yhdistyneessä kuningaskunnassa käsityötaitojen lisäksi metsästysaseiden valmistamisessa on mukana myös tietotekniikka ja valmistusprosessit on osittain automaattisesti koneellistettu.

1800- luvulla Yhdistyneessä kuningaskunnassa oli noin tuhat aseiden ja niiden osien valmistajaa, pieniä ja suurempia toimijoita. Joistakin asevalmistajista tuli sukupolvien vaihtuessa pelkästään asemyyjiä, osa valmistutti aseita omalla nimellään muiden valmistajien toimesta. Toisen maailmansodan aikana Hitlerin natsihallinto pommitti rajusti Englantia ja varsinkin Lontoon aluetta. Sodan aikana Englannissa kuoli pommituksissa tuhansia siviilejä. Ihmisuhrien lisäksi myös infrakstuuri kärsi merkittäviä vahinkoja. Osa Lontoon aseliikkeistä menetti sodan aikana liiketilansa pommitusten takia. Samalla hävisi palopommien aiheuttaman tulipalon takia yritysten kirjanpito. Tänä päivänä Iso-Britannian alueella toimii enää noin 20 asevalmistajaa. 

Tunnetuimmat englantilaiset metsästyshaulikot ovat rinnakkaispiippuisia hanallisia tai hanattomia, joko sivulukollisia tai laatikkolukkoisia. Valmistajia olivat muun muassa lontoolaiset; Army & Navy Ltd, James Purdey & Sons, J. Blanch & Son, Holland & Holland, Boss Co, Stephen Grant & Sons, E.J. Churchill, Henry Atkin, Frederick Beesley, Charles Boswell, W. J. Jeffery & Co. Ltd ja William Evans. Birminghamissa aseiden valmistajia olivat muun muassa; Westley Richards, William Powell & Sons, W.W.Greener, Webley Scott jne. Päällekkäispiippuisista haulikoista tulee ensimmäisenä mieleen Boss & Co. patentti vuodelta 1909. Muita päällekkäispiippuisten haulikoiden valmistajia 1900- luvun alkupuolella oli mm. Frederick Beesley, James Woodward & Co, James Purdey & Son Ltd (Woodwardin patentti).

Lontoossa valmistetut haulikot olivat arvostetuimpia lähinnä niiden nimen ja maineen johdosta. Nimeä käytettiin myös hyväksi. Esimerkiksi Atkin ja William Evans mainostivat omia metsästysaseitaan osittain Purdeyn nimellä, koska molemmat olivat olleet aiemmin ennen omaa yritystoimintaa Purdeyn palveluksessa. Myös muiden valmistajien nimiä käytettiin omiin tarkoituksiin. Esimerkiksi vuonna 1925 Alfred Davis mainosti kuvastoluettelossaan aseliikettään osittain  J. Blanch & Sonin nimellä, koska oli aiemmin työskennellyt ko. yrityksessä. Nimioikeuksista johtuvista kiistoista myös lakimiesten toimistojen ovet ovat olleet kovalla kulutuksella.

Lontoon aseliikkeiden haulikot

Laadukkaita haulikoita kuitenkin valmistettiin ja valmistetaan edelleen ympäri Iso-Britanniaa. Birminghamissa tunnetuimpia on William Powell ja Westley Richards, sekä Skotlannissa muun muassa John Dickson & Son ja James MacNaughton`s, sekä monia muita. Edellä mainituista esimerkiksi William Powell ei enää valmista aseita, vaan tilaa aseet omalla nimellään Italiasta Rizzinin tehtaalta.

Kultaisella ajanjaksolla teollisuus ja brittiläisen imperiumin siirtokuntien vientituotteet tuottivat kuningaskuntaan varallisuutta ja varakkaita asiakkaita. Asiakkaista käytiin asekaupan kesken kovaa kilpailua. Laadukkaat materiaalit, aseiden valmistamisen ammattitaito ja valmistajan ylpeys omista saavutuksista sekä patenteista tuotti laadukkaita arvoaseita, joiden valmistumisen odottaminen saattoi asiakkaalla kestää parikin vuotta. Pyrkimys parhaaseen laatuun johtui tietysti vaativista asiakkaista ja sen ajan suosituista kuninkaallisten, aatelisten ja herrasväen ampumaharrastuksista, joissa rahalla sai parasta laatua ja nimeä. Aseita tilattiin Euroopan kuninkaallisten ja rahakkaiden asiakkaiden lisäksi maailman johtajille lahjoiksi ja henkilökohtaisiin tarpeisiin. Englantilaisia aseita valmistettiin siirtomaa-aikaan myös Intiaan. Intiassa oli entisen kauppakomppanian vallan aikana ja sen jälkeen paljon Yhdistyneen kuningaskunnan imperiumin upseereita, hallinnon johtoa, paikallisia valtaapitäviä ja liikemiehiä, joilla oli tarvetta metsästysaseille. Aina silloin tällöin ilmestyy huutokauppoihin englantilaisia aseita, joissa piippuihin on kaiverrettu aseliikkeen nimi ja osoite, Kalkutta, Intia. Englantilaiset arvoaseet kelpasivat myös kommunisteille. 1960- luvulla Neuvostoliiton diktatuurin johtaja Nikita Hrustsov tilasi itselleen Purdeyn haulikoita. Kommunisteja ennen Venäjälle haulikoita oli tilannut jo aiemmin tsaari. Tsaarin Purdeyn haulikot siirtyivät vallankumouksen aikana Moskovaan ja Leningradiin kommunistijohtajille. 

Asiakkaille räätälöidyt metsästyshaulikot olivat uniikkituotteita, joita ei muilla ollut. Koristekaiverrukset aseisiin valmistettiin joko asevalmistajan omien työntekijöiden toimesta tai sitten freelancereiden toimesta. Varsinkin tänä päivänä moni tunnettu asekaivertaja toimii itsenäisenä yrittäjänä. Tunnetuimmat kaiverrustyylit ovat Holland & Hollandin kasvien lehdet  ja James Purdeyn ruusuaiheiset kaiverrukset, sekä arabeski köynnöskaiverrukset. Lisäksi asiakkaat saattoivat haluta jonkin metsästys- tai riista-aiheisen kaiverruksen.

Tyypillinen englantilainen haulikon koristekaiverrus

Asiakas sai valita mieleisensä aseen tekniset ominaisuudet, koristekaiverrukset, tukin syykuviot ja sen, ostiko yhden metsästyshaulikon vai aseparin, joille oli suunniteltu ja valmistettu oma yksilöllinen aselaukku tarvikkeineen. 1930- luvulla Lontoossa W. J. Jeffery & Co. Ltd aseliike kuunteli tilaajan toiveita, mutta mikäli toiveet esimerkiksi piipun pituutta valittaessa oli ristiriidassa tukin pituuden kanssa ja vaarana oli haulikon tasapainon kärsiminen, neuvottiin asiakasta valitsemaan aseen mitat siten, ettei haulikon tasapaino ja ammuttavuus kärsi väärien valintojen johdosta. Samoin ostajaa ohjattiin valitsemaan oikeat supistukset metsästettävälle riistalajille. Mikäli haulikko tuli ajojahtitapahtumiin neuvottiin valitsemaan haulikko ilman supistuksia. Jos taas haulikko oli tarkoitus hankkia kyyhkyn tai vesilintujen metsästykseen neuvottiin asiakasta valitsemaan haulikko mahdollisimman tiukoilla supistuksilla. Kaiken riistan haulikkoon suositeltiin oikeaan piippuun 1/4- supistus ja vasempaan piippuun 1/2- supistus.

Kaiverrusten lisäksi käytetään kultausta

Ennen aseen valmistamista tilauksen yhteydessä aseen ostajalta otettiin mitat koeaseen (try gun) avulla, jossa oli säädettävä tukki. Koeaseen tukkia pystyy säätämään mm. vetopituuden, tukin harjakorkeuden, aseotteen ja sivuvääryyden mittaamiseksi. Mittausten jälkeen asiakas vietiin vielä ampumaradalle, jossa koeaseella ammuttiin kalkki-/liituvellitauluun useita laukauksia mittojen hienosäätöä varten, sekä varmistuttiin mahdollisesti asiakkaan kehon ja silmän/näön erityispiirteistä. Näin tehtynä asiakas sai varmasti mittojen mukaan räätälöidyn haulikon, jolla on helpompi osua kohteeseen, mikäli vaan ampuja osaa asiansa. Jos ei osannut ampua, niin monella aseliikkeellä oli omat ampumakouluttajat ja ampumaradat, missä asiakasta ohjattiin turvalliseen ja oikeaan aseen käsittelyyn sekä ammuttavien kohteiden oikeaoppiseen lentoon ampumiseen. Aseiden valmistajilla oli myös omat nimikoidut patruunamerkit, joilla asiakkaan tilaamat haulikot koeammuttiin parhaan asepatruuna-yhdistelmän löytämiseksi. 1880- luvulla Purdeyn Audley Housin viidennessä kerroksessa valmistettiin asiakkaille noin kaksi miljoonaa haulikonpatruunaa joka vuosi. Tänä päivänä aseiden valmistajat eivät enää lataa patruunoita myyntiin.

Englannissa valmistetut arvoaseet ovat erittäin hyviä metsästysaseita ammuttavuudeltaan. Haulikot ovat keveitä, siroja ja siitä huolimatta tasapainoisia ja kestäviä säilyen sukupolvelta toiselle. Aseet on valmistettu  laadukkaista materiaaleista artesaanien valmistamina. Ainoa negatiivinen asia on uuden aseen hankintahinta. Perinteisillä käsityötaidoilla valmistetut luxus-aseet ovat erittäin kalliita. 

Haulikon valmistus alkaa piippuparin valmistamisella, jonka jälkeen piiput siirretään aktion valmistajalle, joka sovittaa piiput lukkoaktioon (baskyyli/lukkorunko). Tämän jälkeen valmistetaan aseen ejektorit. Metalliosien raakavalmistamisen ja sovittamisen jälkeen alkaa puutyöt haulikon taka- ja etutukkia varten. Kun ase on saatu kasattua ase käy virallisessa asetarkastuksessa, jossa haulikko koeammutaan ja tarkastusleimataan. Viranomaisen suorittaman tarkastuksen jälkeen tai sitä ennen haulikon metalliosat koristekaiverretaan asiakkaan toiveiden mukaisesti ja puuosat öljytään. Asevalmistajat käyttävät omia työntekijöitä, sekä ulkopuolisia pienyrittäjiä. Kaiken tämän jälkeen haulikko lopputarkastetaan aseen myyjän toimesta ja luovutetaan asiakkaalle.

Mikäli aiheen lukijaa kiinnostaa enemmänkin Iso-Britannian aseteollisuus, sekä metsästysaseet, on kyseisistä aiheista kirjoitettu paljon erilaisia kirjoja eri kirjoittajien toimesta eri aikakausilta. Kirjoissa tosin käytetään usein lähdeviitteinä muita vastaavanlaisia englantilaisia kirjoja, jolloin on mahdollisuus virheiden toistamiseen. Tämän huomasin kun tutkin ostamani englantilaisen haulikon historiaa. Kirjoittajan virheen huomasin aseliikkeen tuotekuvaston julkaisupäivästä verrattuna virheelliseen viitetietoon kirjasta. Tietysti sama mahdollisuus virheisiin on myös minulla kirjoittajana. Tietolähteen määrä on valtava ja varsinkin numerot saattavat mennä sekaisin.

Kirjallisuutta englantilaisista metsästysaseista ja varusteista

Tämän blogi-kirjoituksen tarkoitus on olla johdantona kevään kahdelle seuraavalle ase-esittelylle. Ensimmäinen esittelyn haulikoista on perinteinen vanha englantilainen sivulukkoinen rinnakkaispiippuinen metsästyshaulikko ja toinen uudempi laatikkolukkoinen rinnakkaispiippuinen metsästyshaulikko. Molemmat haulikot ovat lontoolaisten aseliikkeiden aikoinaan myymiä haulikoita. Ensimmäinen esittely maaliskuusta alkaen.

Kuva; The Shooting Field Volume 17, Holland & Holland

Teksti ja kuvat; P. O.

Lähteet; kirjat 1 & 2, British Gunmakers (Nigel Brown), Sidelocks & Boxlocks (Geoffrey Boothroyd), Purdey`s (Richard Beaumont), Gun Engraving (Christopher Austin). Lontoon aseliikkeiden kuvastot ja esitteet (Alfred Davis Gun and Rifle maker, W. J. Jeffery & Co. Ltd, James Purdey & Sons, Cogswell & Harrison ja Holland & Holland).

Haulikon tukin öljyäminen (CCL)

CCL perinteinen englantilainen asetukkiöljy

Haulikostani katkesi nallipiikki 1000 ammutun kiekkopatruunan jälkeen. Haulikko on lähes satavuotta vanha ja oli ollut omistuksessani vasta puolisen vuotta. Aiemmista laukausmääristä ei ollut tietoa. Irrotin sivulukot haulikostani ja tarkastin katkenneen nalli- / iskuripiikin. Sivulukkoja haulikostani irrotettaessa huomasin haulikon lukkorungon ruuvien olevan löysällä. Ruuvien kiristämisen sijaan löysäsin ruuvit ja irrotin takatukin lukkorungosta ja samalla tarkastin puuosien kunnon. Takatukin irrotettuani huomasin tukissa kaksi halkeamaa tukin alaosassa, kohdassa missä metalli ja puu ovat toisiaan vasten. Haljenneen kapean puuosan yläpuolella vasten puun pintaa on molemmin puolin sivulukkojen sivulevyjen alaosa. Edessä oli haljenneiden kohtien liimaus molemmin puolin tukin etuosaa.

Minään yllätyksenä halkeamat eivät tulleet, vaan ovat lähinnä normaalia vanhoissa haulikoissa. Liimaamisen lisäksi päätin öljytä haulikon tukin, ennen aseen lähettämistä asesepälle uuden nallipiikin valmistamista varten. Kaapistani löytyi eri vaihtoehtoja puuosien öljyämiseen. Valitsin tällä kertaa tukkiöljyksi CCL:n tukinhoitosarjan. Olin löytänyt kyseisen hoitosarjan Helsingissä sijaitsevasta Finn Enterprice ase- ja metsästysliikkeestä. CCL Traditional English Gun Products Ltd. on englantilainen aseiden hoitoaineita valmistava yritys. Yritys on toiminut Worcestershiren kaupungissa vuodesta 1983 alkaen.

Tukin pinnasta poistin vanhat vaha- ja öljyjäämät asetonilla ja jarrunpuhdistusspraylla. Lisäksi haljenneet kohdat jätin astiaan asetoniin liukenemaan, jotta liimattavat kohdat ovat varmasti puhtaita öljystä ja rasvasta. Puhdistustoimenpiteiden jälkeen tein Araldite Extra Strong epoksiliimasta liimaseoksen, jota laimensin Sinolilla. Laimennuksen tein sen takia, koska raot, johon liimaa tuli laittaa, olivat erittäin ahtaat. Liimaa tuli ruiskuttaa injektioruiskulla ja kapealla kärjellä työntäen samanaikaisesti kun raotin halkeamaa suuremmaksi liiman levittäytyessä varmasti haluttuun kohtaan. Liimauskohdat laitoin puristimella puristukseen ja ylipursuavan liiman pyyhin pois. Liimauskohdat annoin olla puristuksessa muutaman yön. 

Tällä kertaa en ryhtynyt hiomaan tukin pintaa naarmuista, enkä nostattanut vanhoja kolhuja puun pinnasta ennen öljyämisen aloittamista, koska tukin puun pinta oli suht hyvän näköinen ja pienet käytön jäljet ovat osa vanhaa haulikkoa.

Liimauskohdat puristukseen muutaman päivän ajaksi

Liimauksen jälkeen aloitin tukin käsittelyn CCL:n ohjeiden mukaisesti. Tukin hoitosarjaan kuuluu kolme pientä pulloa. Ensimmäinen numero 1. pullo on puhdistus- ja kiillotusainetta, nro 2. alkanet-öljyä ja nro 3. kovetusainetta. Ensimmäisenä tukki käsitellään puhdistusaineella pientä kangaspalaa apuna käyttäen. Puhdistusaineella ja kangaspalalla puhdistetaan tukin pinta vanhoista vaha- ja öljyjäämistä.

Puhdistuksen jälkeen tukki käsitellään alkanet-öljyllä. Öljyämisessä varotaan karhennuksia, ettei levitettävä öljy pääse tukkimaan karhennuksia. Mikäli karhennuksia ei ole koskaan öljytty, voi karhennuksiin levittää kevyesti öljyä esimerkiksi hammasharjalla. Kahden ensimmäisen alkanet-öljykerroksen jälkeen kasasin lukkorungon ja tukin takaisin paikoilleen. Öljyäminen tästä eteenpäin tapahtuu ase kasattuna.

Tukin kiinnittäminen takaisin lukkorunkoon

Tukin öljysin alkanet-öljyllä yhteensä neljä kertaa ennen kovetteen levittämistä tukin pintaan. Kovetetta levitin kangaspalalla yhden kerroksen kolmen päivän ajan. Kovetteen levittämisen jälkeen pidin muutaman päivän tauon. 

Seuraavina vaiheina on täyttää huokoset ja antaa hyvä öljypinta tukille. Ensin puhdistetaan puun pinta kevyesti puhdistus- ja kiillotusaineella, jotta pinnalle mahdollisesti jääneet tahmeat öljyjäämät saadaan poistettua. Puhdistamisen jälkeen käytetään kahta öljyä sekaisin. Kovetteen sekaan tulee laittaa alkanet-öljyä samassa suhteessa. Kovete ja öljy sekoitetaan tukin pintaan ja levitetään pienellä kangaspalalla. Molempia vain muutama tippa. 

Etutukin ölyäminen CCL:n tuotteilla

Noin tunti levittämisen jälkeen tukin pinta saattaa olla tahmea, jolloin pyyhitään ylimääräiset öljyt pois ja kämmenellä hierotaan tukin pintaan jäänyt mahdollinen tahmea öljypinta kitkaa/lämpöä aiheuttaen. 20-30 sekunnin ajan tukin pinnan hieronta kämmenellä poistaa/imeyttää öljyn tukin pintaan. Jos tahmeus ei poistu tukin pinnalta voit käyttää kevyesti puhdistusainetta pullosta nro.1. Ennen uutta öljysekoitteen kerrosta tulee pinta kuitenkin puhdistaa kevyesti puhdistus-/kiillotusaineella. 

Minulla ei esiintynyt kuin lievää tahmeutta tukin pinnalla, jonka hieroin tukin pintaan ohjeen mukaisesti kämmenellä. Tukin pinnan puhdistamisen (pullo nro 1) ja koveteöljysekoitteen (pullot nrot 2 ja 3) levittämisen tein kahdesti, jonka jälkeen alkaa varsinainen öljypinnan teko.

Seuraavana lopullisena työvaiheena lisätään ohjeen mukaan kolme tai neljä ohutta kerrosta samaa kovetteen ja alkanet-öljyn sekoitetta (pullot nro 2 ja 3). Jokaisen öljyämisen välissä annoin pinnan kuivua muutaman päivän ajan. Levitin yhteensä viisi ohutta kerrosta.

Öljytty haulikon tukki

Viimeisen öljykerroksen annoin kuivua muutaman päivän ajan ennen kuin ryhdyin tarkastamaan työni lopputulosta. Hiomatyön ohittaminen näkyi muutamissa kohdissa, joissa näkyi vanhoja tukin pinnan naarmuja. Öljytty pinta on kiiltävä, mikä mielestäni sopii hyvin tämän haulikon syykuvioihin ja haulikon malliin. Aika näyttää onko aiheen tukkiöljy kuinka pysyvä tukin pinnalla käytön rasituksesta ja säävaihteluista. 

Öljytyn tukin lopputulokseen olin sen verran tyytyväinen, että tein samat toimenpiteet myös toiselle englantilaiselle haulikolleni. Laatikkolukkoisen Lontoossa 60- luvulla valmistetun haulikon tukki oli sisältä kuin uusi, eikä mitään halkeamia puuosista löytynyt, lukuunottamatta etutukkia, josta oli pieni pala irronnut aiemmin ja liimattu takaisin paikoilleen.

Öljytty etutukki vahausta vaille

Öljytyn tukin päälle on hyvä laittaa vielä vahapinta viimeistään siinä vaiheessa kun tukin pinta alkaa himmetä. Löysin Youtubesta Trade Secretin (Wax Polish ja Stock Care) asevahojen käytöstä englantilaisen asesepän kuvaaman videon. Videon työskentelytapaa olen kokeillut muutamissa haulikoissani ja lopputulos on ollut positiivinen. Olen käyttänyt videosta poiketen pelkkiä vahoja, en Trade Secretin kiillotusainetta, enkä öljyä vahan joukossa. Mikäli Sinulla ei ole aikaa aseen puuosien öljyämiseen, niin suosittelen ehdottomasti aseen puuosien vahausta. Jo pelkkä vahan käyttö suojaa aseen puuosia käytön rasituksilta ja vaihtelevilta sääolosuhteilta. Alla video;

Alla linkkejä aiemmista tukkien öljyämisistä eri tavoilla;

- Aseen tukin vahaaminen

- Fortuna Suhl 16/70

- Haulikon kunnostaminen

- Aseen tukin öljyäminen

Teksti, kuvat ja video; P.O.

Lähteet; video, Youtube

Tukin pinta valmis metsästykseen ja ampumaradalle

Winchester Select 12/76 metsästyshaulikko

Winchester Select Midnight Field 12/76

Hevosella ratsastava cowboy on legendaarinen ja varsin tunnettu Winchester ase- ja patruunanvalmistajan logo. Tänä päivänä Winchester on osa belgialaista FN Herstal Groupia, johon kuuluu muun muassa Browning International. Browning International valmistaa lisenssillä haulikoita Winchester- nimellä. Haulikoita on valmistettu muun muassa Portugalissa ja Turkissa. Winchester- nimen omistaa edelleen Yhdysvaltalainen Olin Corporation. Lisenssillä Browning International valmistaa muun muassa patruunoita Yhdysvalloissa ja muualla ympäri maailman. 

HISTORIA

Winchester- aseiden historia alkaa vuodesta 1866 Pohjois-Amerikasta herran nimeltä Oliver Fisher Winchesterin toimesta (synt. 1810 ja kuoli 1880). Tunnetuin tuote taitaa olla "lännen vapauttaja" Winchesterin vipulukkokivääri Coltin Peacemakerin rinnalla. Tai ainakin amerikkalainen viihdeteollisuus on saanut mielikuvan monen lännenelokuvia katsovien mieliin. Eiköhän joku ole laskenut John Waynen laukausmäärätkin valkokankaalta.

Winchester Select 12/76 mustalla lukkorungolla ja kultaisilla riistalintukaiverruksilla

Winchester on toki valmistanut historiansa aikana muitakin aseita kuin pelkästään vipulukkokivääreitä. Selatessani Dennis Adlerin kirjoittamaa kirjaa Winchester Shotguns löysin kirjasta huomattavan määrän erilaisia haulikoita. Winchester on valmistanut tai valmistuttanut haulikoita yksipiippuisina, vipulukkohaulikoita, pulttilukkohaulikoita, rinnakkaispiippuisia haulikoita, päällekkäispiippuisia haulikoita, sekä pumppu- ja itselataavia haulikoita. Jos tähän lisäisi vielä valmistetut luotiaseet, niin aseiden malli- ja valmistusmäärät olisivat maailman kärkiluokkaa.

Winchesterin puuosat ovat peruspähkinää

Winchester toi ensimmäiset haulikkonsa maahan vuosina 1879-1884 Birminghamista, Englannista. Haulikot olivat rinnakkaispiippuisia (damastipiiput) hanallisia haulikoita.  Haulikoita valmistettiin eri hintatasoisina. Kallein oli Winchesterin Match Gun ja loput muut mallit oli luokitellut A, B, C ja D- malleihin. 

Winchesterin omavalmisteiset ensimmäiset haulikot olivat vipulukkohaulikoita. Vipulukkohaulikon Winchesterille suunnitteli John ja Matthew S. Browning. Haulikko patentoitiin Winchesterin toimesta helmikuun 16. ja heinäkuun 20. päivinä vuonna 1886. Tästä alkoi Winchesterin omien haulikoiden valmistus Amerikassa. Seuraavana tuli pumpputoiminen haulikko. Pumpputoimisia tehtiin useissa eri kaliipereissa eri käyttötarkoituksiin mm. metsästykseen, urheiluammuntaan, sotilas- ja lainvalvontakäyttöön pitkälle 1900- luvulle.

Manuaalivarmistin ja samassa piipunvaihtaja.

1900- luvulla alkoi myös omien rinnakkaispiippuisten haulikoiden mallin 21 valmistus ja yksipiippuisten, sekä itselataavien haulikoiden valmistus.  1960- luvun alussa Winchester aloitti päällekkäispiippuisten haulikoiden valmistamisen. Tehdas päätti aloittaa uuden haulikkomallin 101:n valmistamisen Miroku Limitedin tehtaalla Japanissa. Suurin osa muidenkin haulikoiden valmistuksesta siirtyi myöhemmin 1980- luvun loppupuolella omistajan vaihdoksen yhteydessä New Haven Connecticutista Yhdysvalloista Japaniin Mirokun tehtaalle. Myös uusi omistaja FN Herstal oli aiemmin 1960- luvulta alkaen tehnyt aseitaan Japanissa. Päällekkäispiippuisia Winchesterin haulikoita valmistettiin Japanin lisäksi Euroopan markkinoille muun muassa Espanjassa ja 1990- luvulla Italiassa Marocchin asetehtaalla. Halvempien 91- ja 96- mallien valmistuspaikat vaihtuivat aina silloin tällöin tarjouskilpailujen perusteella.

Mallia 101 tehtiin useita eri versioita, niin metsästykseen kuin myös urheiluammuntaan. Perushaulikoista aina luxus-malleihin ja haulikkorihlaan. Mallin 101 valmistus loppui 1980- luvun lopussa. Seuraava päällekkäispiippuinen haulikko oli mallinimeltään 1001. Sitä valmistettiin Italiassa 1990- luvun alusta 1990- luvun loppuun eri malliversioina. 2000- luvulle siirryttäessä kuvioon astui uusi Select- mallisarja, jonka ensiesittely oli vuonna 2004.

ESITTELYN HAULIKKO

Tällä kertaa esittelen päällekkäispiippuisen metsästyshaulikon Winchester Select Midnight Field kaliiperissa 12/76. Haulikko on osa Winchesterin Select- sarjaa. Select- sarjassa oli useita metsästys- ja ratahaulikkomalleja. Lukkorungot olivat harmaita tai kirkkaanhopeita. Poikkeuksena nyt esittelyssä mustalla lukkorungolla oleva haulikko, jonka mallin valmistus on jo lopetettu. Itse asiassa tätä esittelyä kirjoittaessa huomasin, ettei Winchester enää valmista päällekkäispiippuisia haulikoita Euroopan markkinoille. Winchester EU:n sivuilta löytyy vain valmistusteknisesti halvempia pumpputoimisia ja itselataavia haulikoita. Pohjois-Amerikassa kuitenkin myydään päällekkäispiippuista 101- mallia.

Winchester 12/76 ja haulikon iskupohja ja laukaisukoneiston viritystapit

Esittelyn haulikon piippuun on merkitty Made By FN- Belgium. Haulikko on siis Browning Internationalin valmistuttama. Haulikko on kasattu ja viimeistelty Portugalissa. Raakaosat; lukkorunko ja piippupari on mitä ilmeisemmin valmistettu Belgiassa. Näin ainakin muistan asian aikoinaan selvittäneeni ennen ostopäätöksen tekoa. Haulikon ostin Ahti Huvilalta vuonna 2008.

Ensimmäinen postin tuoma haulikko oli tehtaan jäljiltä hivenen keskenjäänyt. Etutukin alta paljastui piippuparin kuparin väriset juotokset selkeinä ja leveinä. Piippuparin mustaus ei ollut oikein tehtaalla onnistunut. Palautin haulikon myyjälle, joka lähetti uuden tilalle. Nyt haulikko näytti päältä päin kaikin puolin siistiltä. Palaan sisäpuolen asioihin hivenen myöhemmin.

Haulikon korkea lukkorunko eli baskyyli muistuttaa ulkoapäin Winchesterin aiempaa 101 mallia ja Browningin haulikoita. Lukkorungon ja piippujen lukitus on kuitenkin toteutettu eri tavalla. Haulikon alasulku on toteutettu siten, että rungon alaosassa ei ole aukkoa monoblogin sulkuharkoille. Takimmainen sulkuharkko lepää iskupohjan alapuolella rungon pohjaan työstetyssä urassa. 

Monoblogin sivuilla olevat ejektoritappien nastat molemmin puolin liikkuvat lukkorungon sisäpuolella olevissa rungon urissa. Lisäksi monoblogin alapuolen etupäässä on niveltappien kolot, johon lukkorungon niveltapit asettuvat. Lukkorungon pohjalla molemmin puolin kulkevat ohuet teräksiset viritintapit. Lukkorungon yläosan sulun tapit iskupohjan molemmin puolin taas sulkeutuvat monoblogin yläpiipun sivuilla oleviin koloihin. Kyseinen tekninen toteutus on tuttua muun muassa Berettan päällekkäispiippuisista haulikoista.

Ulkoapäin lukkorunko on koristeltu riistalintuaiheisilla kaiverruksilla kultaupotuksin. Rungon vasemmalla puolella on kaksi sinisorsaa, oikealla puolella kaksi fasaanikukkoa ja pohjassa pyyn kaltainen kanalintu. Laserkaiverrusten lisäksi rungon pohjaan pyyn alapuolelle on kaiverrettu teksti kaunokirjaimin Select ja alapuolelle Winchester. Piippuparin avausvivun päähän on kaiverrettu W- kirjain. Avausvipu on myös koristekaiverrettu otepinnoistaan pidon parantamiseksi. Avausvivun alapuolella on haulikon manuaalivarmistin ja samassa on myös piipunvaihdin. Laukausjärjestystä vaihdetaan kääntämällä vaihdinta joko vasemmalle tai oikealle.

Monoblogin sulkuharkot ja ejektoritapit

Laukaisukoneisto haulikossa on inertiatoiminen. Ensimmäisen laukauksen jälkeen haulikko virittyy uudelleen rekyylin eli liike-energian (inertia) toimesta. Haulikon puuosille tein vuosia sitten öljykäsittelyn ja samalla irrotin takatukin lukkorungosta. Nyt päästään aiheeseen, josta aiemmin mainitsin eli haulikon sisäosiin. 

Laukaisukoneisto ei oltu tehtaalla ihan viimeisen päälle kiillotettu. Puu- ja metalliosien sovittaminen ei ollut tehtaalla onnistunut ensiyrittämällä, vaan puuosia oli jouduttu uudelleen petailemaan liimalla, jotta metalli ja puuosien yhteen sovittaminen onnistuisi. Ilmeisesti automaattinen puusorvi tai asentajan taltta oli haukannut takatukista materiaalia hivenen liikaa.

Haulikon olen aikoinaan lähettänyt asepuuseppä Markku Tervoselle takatukin sovittamiseksi mitoilleni. Tervosella oli valmiina mittani aiemman haulikkoprojektini tiimoilta ja samoilla mitoilla räätälöitiin esittelyn haulikon takatukki paremmin minulle sopivaksi. Haulikon puuosat ovat peruspähkinää ilman hihnalenkkejä. Takatukin perälevy on kovaa muovia, johon on painettu Winchester- teksti. Kovasta muovista tehty perälevy on hyvä siinä mielessä, ettei se takerru ampujan vaatteisiin, vaan liikkuu sulavasti olkavartta vasten. Koneella tehdyt karhennukset pistoolikahvassa ja etutukissa ovat pitävät.

Etutukissa on perinteisen malliset karhennukset 30 uraa tuumalla. Karhennuksissa on edelleen hyvä pito normaalia reilummasta öljyämisestä huolimatta. Etutukin pääty on kivääreistä tuttu mallia Schnapel, eli hivenen kapeneva ja kärjestään kaartuva. En tosin ymmärrä, miksi haulikossa pitää olla kivääreistä lainattuja piirteitä. Ei se ainakaan paranna ammuttavuutta ja esteettisyyskin on makuasia. Etutukin metallirunko on sinistetty mustaksi ja sovitus on tehty puuhun hyvin.

Haulikon 12/76 (3") kaliiperin magnum-piippupari on pituudeltaan 28" eli 71 cm.  Piippupari on Back-Bored- mallia eli piipun ylimeno on porattu edestä avarammaksi tasaisemman käynnin aikaan saamiseksi. Piipun kyljestä löytyy Lilja- merkintä eli haulikko on teräshaulikelpoinen. Molemmista piipuista löytyy myös porausmerkinnät 18.8. Yläpiipun oikealle puolella on teksti; Made by FN Belgium, Imported by USRAC. New Haven. CT. Koestus-/tarkastusleimat on ilmeisesti C.I.P- järjestöön kuulumattoman Portugalin. Ei ainakaan Belgian tarkastusleimoja. Piipun vasemmalla puolella on stanssattu teksti; Winchester Select Midnight Field 12 Gauge 3`Chamber Invector Plus Choke. Viimeisestä tekstistä voidaan samalla päätellä haulikon vaihtosupistajajärjestelmä. Haulikon mukana tuli neljä vaihtosupistajaa (1/4, 1/2, 3/4 ja 1/1). Lisäksi olen ostanut haulikkoon sopivia tarvikesupistajia.

YHTEENVETO

Esittelyn haulikko on ollut metsästyskäytössäni yleishaulikkona linnustuksessa. Metsästystilanteissa haulikko on toiminut moitteetta. Olen koeampunut esittelyn haulikolla erilaisia metsästyspatruunoita muun muassa täällä ja tässä jutussa.

Winchester on mainostanut Back bore- piippua ja Invector Plus- supistajia erinomaisena yhdistelmänä tasalaatuisten haulikuvioiden ja lähtönopeuksien aikaansaamiseksi. Olen omistanut aiemmin yhden Winchester SX3- itselataavan haulikon kaliiperissa 12/89. Kyseisellä haulikolla oli haasteellista saada hyviä osumakuvioita kevyillä tehdaspatruunalatauksilla. Kevyitä tehdaslatauksia käytettäessä haulikko osoittautui myös epävarmaksi toimivuudeltaan. En viitsinyt tehdä sivustolleni esittelyä mahdollisesta maanantaikappaleesta.

Select- haulikossa on kuitenkin jotain onnistuttu tekemään oikein, koska haulikolle on helppo löytää hyvin käyviä patruunoita. Ehkä sen takia, että kaliiperi on 12/76 ja piippupari on valmistettu laadukkaammin. Haulikon ammuttavuus on suhteellisen hyvä, koska tukki on tehty mitoilleni. Haulikon piippu saisi olla muutaman tuuman pidempi. 71 cm pituinen piippupari tuntuu hivenen levottomalta ohjattavuudeltaan. Valitettavasti Browning International on lopettanut päällekkäispiippuisten Winchester- merkkisten haulikoiden valmistamisen Euroopan markkinoille. Historia on kuitenkin opettanut, että ehkä jossain vaiheessa saamme taas nähdä ratsastavan cowboy- logon uuden päällekkäispiippuisen haulikon ensiesittelyssä.

Teksti ja kuvat; P.O.

Lähteet; Kirja, Winchester Shotguns, Dennis Adler

Winchester EU ja Winchester Repeating Arms

Kaliiperi 12/65 - mietoa rekyyliä

Useita riistalaukauksia kevyellä metsästyshaulikolla päivän aikana ampuva metsästäjä saattaa harkita mahdollisimman mietorekyylisen metsästyspatruunan hankintaa viimeistään siinä vaiheessa, kun olkavarren kipu ja sateenkaaren värit ihossa haittaavat ampujan arkiaskareita.

Englantilainen metsästyshaulikko ja patruunoita huopatulpalla kaliiperissa 12/65

12/65 on yleiskaliiperi ennen toista maailman sotaa valmistetuissa englantilaisissa haulikoissa. Siksi esittelyn kaliiperin patruunoille löytyy edelleen valmistajia varsinkin Isossa-Britanniassa. On tietysti muitakin aseiden valmistajia Euroopassa, jotka valmistivat haulikoita 12/65 kaliiperissa, mutta Englanti on näistä tunnetuin. 12/65 kaliiperin patruunat soveltuvat erinomaisesti myös haulikoihin, joissa patruunapesä sallii pidemmän patruunan käytön.

Olen käyttänyt usein 12/65 ja 12/67 patruunoita vanhoissa 12/70 kaliiperin haulikoissa patruunoiden miedon rekyylin takia ja sen takia, että ko. patruunat ovat yleensä suunniteltu vanhoihin haulikoihin, jolloin testatut haulikuviot ovat olleet hyviä metsästyskäyttöön. Patruunat toimivat tietysti myös uusissa 12/76 kaliiperin metsästysaseissa.

12- kaliiperia valmistetaan eri patruunan pituudella. Lyhyin tänä päivänä käytössä oleva taitaa olla Federalin 12 short, 12/45 (1 3/4) ja sen jälkeen tulee hylsypituudet/kaliiperit; 12/50 (2") 12/65 (2 1/2"), 12/67 (2 5/8"), 12/70 (2 3/4"), 12/76 (3") ja 12/89 (3 1/2"). Ensin mainitsemani Federal on susihauleilla ja täyteisillä ladattu harjoituspatruuna, joita mahtuu pumppu- tai itselataavan haulikon makasiiniin patruunan lyhyyden takia enemmän verrattuna normaalipituisiin patruunoihin.

12/89 kaliiperin haulikolla voit ampua kaikkia lyhyempiä patruunoita. Kyseinen kaliiperi on kuitenkin ongelmallinen lyhyemmillä patruunoilla ammuttaessa, mikäli haulikon piippu ja varsinkin piipun ylimeno on huonolaatuinen tai liian jyrkkä. 12/76 ja 12/70 kaliipereissa en ole havainnut vastaavanlaista ongelmaa ammuttaessa lyhyempiä patruunoita. Nämä ovat kuitenkin usein asekohtaisia asioita, eikä niistä voi tehdä mitään yleisiä päätelmiä.

12/67 kiekkopatruuna 24 gramman haulilatauksella

12/65 kaliiperin haulikuorman koko on 21-32 gramman välillä. Toki raskaampiakin haulikuormia löytyy markkinoilta varsinkin kaliiperissa 12/67. Kaliiperin 12/67 patruunoita voidaan ampua 12/65 kaliiperin hyväkuntoisilla haulikoilla. Haulikostasi löytyy myös asetarkastusleimat (koestusmerkinnät), joissa kerrotaan mille haulikuormalle ja/tai paineelle haulikko on tarkastettu ja koeammuttu. Alla kuva englantilaisen haulikon merkinnöistä. Englantilaisissa haulikoissa on joko Lontoon tai Birminghamin (proof house) tarkastusleimat. Kuvan englantilainen haulikko on koestettu 32 gramman (1 1/8 oz) haulilataukselle. Haulikko on valmistettu vuonna 1930 ja uudelleen tarkastettu vuonna 2017.

Englantilaiset Birminghamin koestusmerkinnät

Kevyimmät 21-24 gramman 12/65 patruunat ovat yleensä tarkoitettu ampumaharjoitteluun esimerkiksi skeet- ja trap- radoilla. Seuraava urheilupatruunan kokoluokka on 28 grammaa, joka käsittää compak- ja sporting- harjoittelun. 

12/67 (Eley ja FOB) ja 12/65 (Gamebore) kaliiperin vismuttipatruunat

Metsästyspatruunoissa kokoluokka 28-30 gramman haulikuorma on ideaali esimerkiksi kyyhky- ja fasaanijahdissa (alkukausi). Tietysti jos on varma aseen käsittelijä niin kyyhkyjahdissa pärjää hyvin 21-24 gramman latauksilla. Kyyhkyille tarkoitetuissa patruunoissa kannattaa valita hivenen lähtönopeudeltaan nopeampia patruunoita tai vastaavan nopeuden omaavia patruunoita kuin kiekkoradalla käytettäessä. 30-34 gramman haulikuormat lyijy- tai vismuttihauleilla soveltuvat paremmin kana- ja vesilinnustukseen ja muulle suuremmalle pienriistalle. 

Kyyhkylle sopiva hauliannos on 21-30 grammaa 

Englantilainen patruunatehdas Gamebore mainitsee, että he valmistavat 12/65 kaliiperin haulikoihin vain 65 mm pituisia hylsyjä optimaalisen suorituskyvyn takia, muiden valmistaessa 67 mm korvikehylsyjä. Periaatteessa Gamebore on oikeassa väittämässään. Haulikonpatruuna on kuitenkin aina koeammuttava, jos haluaa olla varma parhaasta patruuna-aseyhdistelmästä. Haulikonpatruunan soveltuvuuden eli parhaimman haulikuvion ja haulien upotuksen saat selville vain koeampumalla patruunat haulikolla, jolla aiot metsästää.

Kaliiperin 12/65 erinomainen haulilataus on 30g ja haulikoko 2.6-2.75 mm

Oma suosikkini metsästyksessä on Gyttorpin Pheasant- pahvihylsypatruuna huopatulpalla. Valitettavasti kyseistä patruunaa ei enää valmisteta. Hull Imperial Game 12/65 nro 6. on osoittautunut myös hyväksi mietorekyyliseksi patruunaksi esimerkiksi kyyhkyjahdissa. 

Vesilinnustuksessa Eleyn ja Gameboren vismuttipatruunat ovat olleet tappavia 32 gramman latauksella ja 3.1-3.3 mm haulikoossa. Uudesta FOB Bismuth30- patruunasta minulla ei ole vielä metsästyskokemuksia.

Kaliiperin 12/65 patruuna 28-30 gramman latauksilla on hyvä valinta metsästystilanteisiin, joissa ammutaan paljon. Käytän 12/65 ja 12/67 patruunoita usein 12/70 kaliiperin haulikoissani. Rekyyli on miellyttävä ja haulikuorma on riittävä monelle riistalinnulle.

HULL Imperial Game 2.6 mm haulikoolla, 30 gramman lyijylatauksella ja huopatulpalla

Kaliiperin 12/65 tai 12/67 harjoituspatruunoiden tilanne on rajoitetumpi verrattuna 12/70 kaliiperiin. Tätä kirjoittaessa 12/65 kaliiperiin soveltuvia kiekkopatruunoita myydään Asetalo Oy:n ja Aseliike Remeksen valikoimissa. Asetalo tuo maahan laadukkaita englantilaisia Hull- haulikonpatruunoita. Hull- patruunatehtaan tarjonta perinteisiin englantilaisiin vanhoihin haulikoihin on laaja. Urheilupatruunoista compak- radalla suosikkini on Hull Comp X kaliiperissa 12/65, 28 ja 21 gramman latauksilla. Hull Comp X patruunaa saa myös kaliiperissa 12/65 skeet- ja trap- latauksilla ja haulikoolla. Hull Comp X on osoittautunut erinomaiseksi kiekonsärkijäksi. Tämän päivän urheilupatruunoita verrattaessa kaliiperissa 12/65 tai 12/67 on Hull- patruunoiden hinta-laatusuhde erinomainen. Remeksen maahantuomista 12/67 urheilupatruunoista löytyy mm. Eleyn valmistamaa patruunaa. Italialainen B&P valmistaa F2 Sub Sound skeet-patruunoita kaliiperissa 12/67. Patruunan lähtönopeus on 330 m/s. Alhainen lähtönopeus kannattaa huomioida, mikäli kiekkoradalla käyttää muitakin patruunoita. Englantilainen Lyalvale valmistaa edelleen 12/67 kiekkopatruunoita 12/65 kaliiperin haulikoihin, mutta Suomeen ko. patruunoille ei ole tällä hetkellä maahantuojaa.

Hull 12/65 urheilupatruunat kiekkoradalle

Metsästystä aloitteleva saattaa ajatella, että onnistuneeseen riistalaukaukseen tarvitaan mahdollisemman suurella haulilatauksella ja lähtönopeudella ladattu patruuna. Tämä ei pidä paikkaansa. Tärkeintä on ammunnan harjoittelu ja patruunan soveltuvuuden testaaminen omaan haulikkoon. 

Raskas haulilataus ja patruunan lähtönopeuden kasvaessa saattaa haulikuvio huonontua ja epävarmuustekijät lisääntyvät. Lisäksi rekyylin kasvaessa tulee suurten laukausmäärien ampumisesta kevyellä haulikolla epämiellyttävää. Patruunan hyvään sisä-, ulko- ja terminaaliballistiikkaan vaikuttaa moni osatekijä, niin aseen tekniset ominaisuudet, kuin myös patruunassa käytettävät komponentit. 

Fasaanikukot saaliiksi kevyillä metsästyslatauksilla

Tehdasvalmisteisista patruunoista kyyhkyille käytän pääsääntöisesti  12/65 30 gramman huopatulpalla ladattuja patruunoita (haulikoko nro.6) miedon ja hallittavan rekyylin takia. Joskus myös urheiluammuntaan tarkoitettuja 21-28 gramman patruunoita. Urheilupatruunoissa ongelmana on usein muovinen välitulppa, jolloin patruunaa ei voi käyttää viljelyksillä. Fasaanit ja metsäkanalinnut 30 ja 32 gramman latauksilla. Haulikoko alkukauden 2.6 millistä alkaen. Vesilinnuille ja kosteikkoalueilla ammun pääsääntöisesti 32 gramman ja 3.1-3.3 mm haulikoolla vismuttilatauksia, joko itseladatuilla tai kaupan patruunoilla, ase-patruuna yhteensopivuudesta riippuen.

Hyvään haulikon ammuttavuuteen ja rekyylin hallintaan vaikuttaa aseen painon lisäksi haulikon tasapaino, piipun rakenne, sekä tukin malli ja sopivuus ampujalle. Kevyt metsästyshaulikko on mielestäni painoltaan alle 3,3 kiloa. Mietorekyylisen kevyen patruunalatauksen edut klassisessa kevyessä metsästyshaulikossa ovat:

• rekyylin hallinta
• helppo ammuttavuus
• rennompaa ampumista
• paikkolaukaus nopeampaa tai kohteen vaihtaminen 
• kivutonta = miellyttävää
• monesti patruunan hyvät ballistiset ominaisuudet
• turvallista käyttää vanhoissa haulikoissa

"Kevyt haulikko vaatii kevyen latauksen" - Majuri Sir Gerald Burrad, kirjassaan Modern Shotgun Volume 1.

Teksti ja kuvat; P.O.